Luin yllättyneenä 30.6. Kalevan jutun Oulun kaupungin hyvinvointilautakunnan päätöksestä irtisanoa Oulun Palvelusäätiön kanssa jo vuonna 1999 tehty sopimus avopalvelujen tuottamisesta. Juttu oli valitettavasti tehty vain yhden osapuolen, Oulun Palvelusäätiön näkemysten perusteella, haastattelematta lainkaan hyvinvointipalvelujen viranhaltijoita.
Oulun Palvelusäätiö perustettiin aikoinaan huolehtimaan oululaisten ikäihmisten avopalveluista. Säätiö on Oulun kaupungin omistama. Säätiö on saanut vuodesta 1990 kaupungilta könttäsummana 1,8 miljoonaa euroa. Itsenäisenä säätiönä sillä ei ole ollut velvollisuutta tehdä selontekoa kaupungin rahojen käytöstä.
Palvelusäätiön kanssa on käyty lukuisia neuvotteluja ennen sopimuksen irtisanomista. Neuvotteluja on sovittu jatkettavan elokuussa siitä, miten toiminta järjestetään ja rahoitetaan jatkossa.
Pidän erittäin ikävänä ja vastuuttomana Palvelusäätiön puolelta, että nyt pelotellaan oululaisia ikäihmisiä sillä, että kaikki virikeryhmät tullaan lopettamaan ja henkilöstöä irtisanotaan. Säätiö on nimenomaan perustettu huolehtimaan juuri näistä palveluista!
Palvelusäätiön toiminnanjohtaja Tiina Korhosen kanssa ovat hyvinvointipalvelujen viranhaltijat käyneet lukuisia keskusteluja ja näissä on todettu yhteisesti, ettei nykyisenlainen sopimusmalli voi jatkua. Näiden keskustelujen pohjalta lautakunta piti tärkeänä, ettei rahoitus lopu jo vuonna 2020 ikään kuin seinään, vaan sopimuksen irtisanomista pitkitettiin vuoden 2020 loppuun saakka, jotta olisi riittävästi aikaa neuvotella jatkosta.
Päätöksessä ei todellakaan ole kyse siitä, ettei ennaltaehkäisevä ja toimintakykyä tukeva toiminta olisi lautakunnan mielestä tärkeää, tai ettei Palvelusäätiön palvelukeskustoiminta muutoin olisi ihan hyvää toimintaa.
Kyse on siitä, miten kaupungin vuosia maksamaa könttäsummaa on käytetty, onko se todellakin kohdentunut ikäihmisten avopalveluihin. Lautakunta ei itsenäiseltä säätiöltä ole saanut tästä selvitystä.
Ryhmiä on järjestetty muun muassa erilaisilla hankerahoituksilla ja järjestöjen toimesta, ja samaan aikaan säätiö on tilinpäätöstietojen mukaan tehnyt voittoa toiminnallaan. Oulun kaupunki ei rahoita könttäsummilla muidenkaan säätiöiden (muun muassa Caritas-säätiö) toimintaa.
Ennaltaehkäisyyn satsaamalla voidaan vaikuttaa palvelujen tarpeeseen tulevaisuudessa. Ennaltaehkäisevää toimintaa Oulun kaupungissa järjestetään monien muidenkin toimijoiden kuin hyvinvointipalvelujen toimesta (muun muassa liikuntapalvelut). Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on lautakunnalla, ja se ei voi jättää lakisääteisiä tehtäviä tekemättä vedoten esimerkiksi resursseihin.
Palvelusäätiön palvelukeskuksia on vain kanta-Oulun alueella, ei siis kattavasti koko Oulun alueella. Nämä ovat siis osittain kuntalaisten yhdenvertaisuuteen liittyviä asioita.
Asiaan liittyvissä keskusteluissa Palvelusäätiö on tuonut esille valmiuksiaan lähteä valmistelemaan toimintojensa yhtiöittämistä ja uudelleen tuotteistamisesta osana oman toiminnan kehittämistä. Tällaisten suunnitelmien edessä Oulun kaupunki ei voi olla maksamassa 1,8 miljoonaa euroa kuin Manulle illallinen.
Ymmärrän hyvin, että asiasta on noussut kohu ikäihmisten keskuudessa, varsinkin kun se uutisoidaan räväkästi ja osittain puutteellisilla tiedoilla. Todellisuudessa tämä sopimuksen irtisanominen ei tule juurikaan näkymään tulevissa palveluissa.
Avopalvelujen kehittäminen, rahoitus ja toteuttaminen tehdään, kuten lautakunta päätti, ”yhdessä hyvinvointipalvelujen ja Oulun Palvelusäätiön kanssa vuosien 2019–2020 aikana. Valmistelussa huolehditaan muun muassa yhteisestä hallitun muutoksen toteuttamisesta huolehtien myös hyvästä tiedottamisesta sekä asiakkaiden, henkilökunnan ja muiden oleellisten sidosryhmien kuulemisesta.”
Pirjo Sirviö
hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja (sd.)
Oulun kaupunki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.