Pienessä ja kodikkaassa Mäntyrinteen kodissa Temmeksellä on nähty, miten puhumattomat ja lähes liikuntakyvyttömät vanhukset voivat kuntoutua vielä yli 90-vuotiainakin, jos heidän asioihinsa oikeasti paneudutaan. Lähes jokaisen vanhuksen lääkitystä on saatu kevennettyä tai muutettua oman geriatrin tarkassa valvonnassa.
Hoidon laatuun on pantu aivan erityistä painoa, mutta kunnan tarjouspyynnön pisteytyksissä se ei näy millään lailla.
Nyt Mäntyrinteellä eletään jännityksessä. Palvelukoti jäi keväällä rannalle Tyrnävän kunnan vanhusten asumispalvelujen kilpailutuksessa, mutta asian noustua julkisuuteen kunnasta on viestitetty, että päätöstä harkitaan elokuun puolivälissä uudestaan. Ellei päätös muutu, uhkaa asukkaita muutto muualle tutusta ympäristöstä.
Mäntyrinteen tapaus on herättänyt kovaa kritiikkiä siitä, millä perusteella vanhusten hoitopaikoista kunnissa päätetään.
Asian toi julkisuuteen Turun yliopiston yleislääketieteen professori ja geriatrian erikoisasiantuntija Sirkka-Liisa Kivelä, jonka oma äiti on asunut Mäntyrinteellä 15 vuoden ajan, ensin kahdeksan vuotta itsenäisesti, sen jälkeen kotihoidon turvin ja viimeiset kolme ja puoli vuotta tehostetussa asumispalvelussa.
Ei edes kopiopaperia
Sirkka-Liisa Kivelän mielestä vain hinta ratkaisee kunnan päätöksenteossa, eikä laatua edes mitata oikeilla asioilla.
Tyrnävällä kuten hyvin yleisesti muuallakin hinta vaikuttaa 70-prosenttisesti ja laadun merkitys on vain 30 prosenttia.
"Kukaan ei ostaisi sillä suhteella edes kopiopaperia! Jokainen tietää, että huono paperi tukkii koneen heti. Vanhustenhoidossa laadulla ei näytä olevan niin väliä", huomauttaa toiminnanjohtaja Tuula Kuivila Lakeuden palvelukotiyhdistyksestä. Yhdistyksellä on Mäntyrinteen lisäksi myös toinen palvelukoti.
Tuttu tilanne
Vanhusten asumispalvelujen kilpailutus hämmentää muissakin kunnissa. Oulussa on hyvässä muistissa viime vuoden lopulla käyty keskustelu, kun oululainen palvelukoti hävisi hinnan perusteella vajaalla kahdella pisteellä kilpailun muhoslaisen yrittäjän kanssa. Laadullisesti molemmat arvioitiin yhtä hyviksi. Seuranneen kohun jälkeen kilpailutuksen etäisyysvaatimusta hieman muutettiin.
Täpärästi kakkoseksi jäänyt Kaakkurikoti on ollut siitä asti tyhjillään. "Nyt tosin näyttää siltä, että saamme sinne jouluun asti mielenterveysasiakkaita", kertoo vastaava hoitaja Helvi Kemppainen.
Tarvetta ja tulijoita kyllä olisi. Monen Oulusta kauemmas siirretyn vanhuksen omainen on soittanut ja kysynyt, paljonko hoitopaikka Kaakkurikodista maksaisi yksityisesti.
"Meillä on ympärivuorokautinen hoito, joten kyllä se valitettavasti on niin kallista, ettei monikaan sitä pysty maksamaan."
Myös Kemppaisen mielestä hoitopaikkojen laadun vertailu ja pisteytys on aivan vääristynyt. "Hoidollisia kriteerejä ei ole huomioitu mitenkään, vaan sen sijaan tilat, huoneiden koko, henkilökunnan määrä ja koulutus. Olemme ehdottaneet kaupungille, että laatua voisi tarkkailla esimerkiksi katsomalla, onko vanhuksilla painehaavoja, virtsatieinfektioita ja muita sen kaltaisia asioita."
Asiakastyytyväisyyskyselytkin ohitetaan Kemppaisen mielestä vain ruksaamalla, onko niitä tehty vai ei. Ketään ei tunnu kiinnostavan kyselyjen tulokset. Kaiken lisäksi jokainen palvelukoti saa tehdä kyselyn oman kaavan mukaan. "Meidän mielestämme kyselyt pitäisi ainakin tehdä saman kaavan mukaan joka paikassa."