"Tämä on yksi hienoimpia musiikkijuttuja, jossa olen ollut ikinä mukana. On mahtava esiintyä ja levyttää jousiorkesterin kanssa. Se on erilaista kuin rock-levyn tekeminen", kuvailee oululaissyntyinen muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä, 49, innostuneesti uusinta aluevaltaustaan, yhteistyötä Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa.
Yhteistyö alkoi, kun Mikkelistä tuli viime keväänä keikkapyyntö Hanget soi -tapahtumaan. Ideana oli esittää Röyhkän biisejä ilman rock-instrumentteja jousiorkesterille sovitettuina.
"Luulin, että se oli vain yksi hieman outo keikka, ja päätin käydä kokeilemassa."
Kun Röyhkä kuuli Vellu Halkosalmen sovitukset, hän innostui. Paska kaupunki -kappale ei ollut menettänyt aggressiivisuuttaan jousiversiona ja Lauralle-biisi kuulosti jopa paremmalta kuin alkuperäinen.
"Pidän klassisesta musiikista ja vanhan ajan laulajista, jotka ovat esiintyneet orkestereiden kanssa. Frank Sinatrasta tykkään paljon, ja nyt pääsin itsekin kokeilemaan jotain sellaista", Röyhkä iloitsee.
Keskiviikkona Helsingin juhlaviikoilla julkaistava Zaia-levy on äänitetty livenä Mikkelin työväentalon puisessa salissa 12-henkisen jousiorkesterin kanssa. Albumi sisältää 13 Röyhkän vanhempaa kappaletta.
"Ihmiset ovat jo alkaneet puhua uudesta musiikinlajista chamber rockista, joka on kamarimusiikin ja rockin sekoitus. Samanlaista levyä ei ole tehty Suomessa eikä muuallakaan. Dave Lindholmin Aino-levyllä melkein 30 vuoden takaa on samaa meininkiä, mutta siinä on sähkökitara mukana."
Keväällä Röyhkä julkaisi pitkästä aikaa yhteisen levyn Kauko Röyhkän & Nartun alkuperäisen kitaristin Riku Mattilan kanssa. Levy sai hyvän vastaanoton, ja keikkoja on riittänyt.
"Olin jo lopettelemassa musiikkijuttuja ja ajattelin suuntautua enemmän kirjallisuuden pariin. Enää ei meinaa olla aikaa kirjoittamiselle."
Nyt bändi on siirtymässä telakalle Mattilan tuottajuuskiireiden vuoksi, mutta seuraavasta yhteisestä levystä on jo sovittu. Röyhkä & Mattila -bändissä nähdään myös sukupolvien jatkumo, sillä mukana on Riku Mattilan 19-vuotias poika, joka soittaa kitaraa ja urkuja.
Tullaanko Röyhkän omia lapsia näkemään joskus isänsä keikoilla?
"Mistäs sen tietää. Kyllä mun tyttäret ovat kiinnostuneet musiikista: toinen soittaa alttoviulua ja toinen kitaraa. Kitaristitytär kutsuttiin vasta laulamaan huippukuoroon. Yhdeksän kuukauden ikäisestä pojasta on vielä vaikea sanoa mitään."
Muusikkoperheessä keikkailun ja muun työskentelyn järjestäminen on haasteellista. Röyhkä on tottunut kirjoittamaan aamuisin, mutta nykyään aamut menevät usein lapsenhoitoon ja kirjoittamista on lykättävä.
Joskus pinteestä pelastaa anoppi, joskus keikkamatkoille lähdetään koko perheen voimin. Esimerkiksi Oulun Rotuaari Piknikissä heinäkuun alussa mukana oli koko perhe.
"Keikkailua ei voi rajoittaa, sillä perheen menot ovat sitä isommat, mitä enemmän porukkaa on. Lisäksi Helsingissä asuminen on kallista, varsinkin nyt , kun talossamme oli putkiremontti."
Mutta on putkiremontista seurannut hyvääkin. Kun Röyhkä palasi kesäkuun lopussa perheineen kahden kuukauden evakkomatkalta Berliinistä, Kreikasta ja Kööpenhaminasta, oli hänellä tuomisinaan nippu matkustusaiheisia biisejä.
"Uusi ympäristö antoi potkua kirjoittamiselle. Biiseissä on ulkopuolisen matkustajan fiilis. Niistä voisi koota oman levyn", Röyhkä suunnittelee.
Seuraava romaanikin on jo mietinnässä. "Meneillään on paljon mielenkiintoisia juttuja. Täytyy vain löytää aikaa kaikelle. Onneksi luova työ on ollut mulle aina aika helppoa."
"Mieluummin vanha kuin aikuinen", julisti Röyhkä 1980-luvulla. Nyt hän luonnehtii itseään vanhuslapseksi.
"Lapsena olin pikkuvanha, vanhana olen lapsellinen. En tunne itseäni vanhaksi, sillä olen aika hyvässä kunnossa. Joitakin selkävaivoja on ja näkö heikkenee, mutta lenkkeilen melkein joka päivä. Täytyy taistella maan vetovoimaa vastaan", hän muotoilee ja nauraa päälle.