Eläkeläiset joutuvat odottamaan leikkaushoitoa huomattavasti pitempään kuin työikäiset. Iäkkäät lonkkapotilaat eivät päässeet missään sairaanhoitopiirissä leikkaukseen uuden hoitotakuulain määräajoissa, ilmenee Kuntaliiton torstaina julkaisemasta tutkimuksesta.
Myös ohitusleikkaukseen ja kaihileikkaukseen eläkeläiset jonottavat kauemmin. Hoitoon pääsyssä on suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä. Lonkkaleikkaukseen pääsy saattoi kestää lähes kaksi vuotta tai järjestyä muutamassa kuukaudessa. Yli 60 prosenttia potilaista piti odotteluaikaa liian pitkänä.
Tutkimus tehtiin vuoden 2004 loppupuolella 13 sairaanhoitopiirin alueella. Siihen osallistui 4 600 potilasta, joista vanhimmat olivat lähes 80-vuotiaita. Pohjois-Suomesta olivat mukana Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirit, joissa odotusajat olivat maan keskitasoa. Tutkimuksessa selvitettiin myös potilaiden avunsaantia sekä sosiaalietuuksien tarvetta ja käyttöä ennen leikkausta ja sen jälkeen. Yli puolet oli tukeutunut pääasiassa lähimmäisten apuun, jota tarvittiin kipeimmin heti sairaalahoidon jälkeen mm. kotitöissä ja kauppa-asioissa.
"Hämmästyttävän iso osa iäkkäistä potilaista on läheisavun varassa etenkin lonkkaleikkauksen jälkeen", sanoi tutkimusjohtaja, professori Ilkka Vohlonen Kuopion yliopistosta. Vohlosen mielestä myös odotusajat olivat kohtuuttomia.
Sosiaali- ja terveysjohtaja Kari Korhonen Lappeenrannasta korosti, että leikkaus maksaa kunnalle saman verran heti tai vasta vuoden kuluttua. "Kuntien ei tarvitse laittaa lisää rahaa erikoissairaanhoitoon, vaan nopeuttaa potilaiden pääsyä hoitoon. Pitkät leikkausjonot tulevat kunnille kalliiksi, kun potilaiden toimintakyky odottaessa heikkenee."
Vohlosen mukaan kunnat eivät pysty selvittämään odotusajoista koituvia kokonaiskuluja. "Kelan kustannuksista kunnissa ei ole mitään tietoa. Kelan vuosittainen alijäämä on lähes miljardi euroa, joka katetaan valtion varoista. Mitä mieltä on siinä, että valtio maksaa Kelalle näin ison takuusumman, kun se voitaisiin käyttää hoidon rahoittamiseen kunnissa?"
Kaksivaiheinen tutkimus aloitettiin vuonna 2000 ja sen ensimmäinen osa valmistui kolme vuotta sitten. Tärkein tavoite on kuntien terveydenhuoltomenojen järkevä ja tehokas käyttö.
Kun tutkimusta suunniteltiin, hoitotakuusta ei vielä ollut tietoa. Vohlosen mukaan mikään ei estä käyttämästä tuoreita tietoja hyväksi myös hoitotakuun toteutuksessa. Selvitystyö on paljastanut kalliita epäkohtia.
"Työikäiset sepelvaltimopotilaat ovat ohitusleikkauksen jälkeen noin kolme kuukautta pois töistä, kun suositus on puolitoista kuukautta."
"Syy on siinä, että ensimmäinen kontrollikäynti ohitusleikkauksen jälkeen laitetaan kolmen kuukauden päähän. Sitä ennen tuskin kukaan menee töihin", Vohlonen väitti.