Sanginjoen taakse tulee yksinäinen joulu. Kirsti Holapan, 71, kotiin johtava silta piti purkaa kolme viikkoa sitten, eivätkä pojatkaan enää pääse kylään, ainakaan perheineen.
"Mitenpä he sinne pääsisivät", Kirsti Holappa sanoo.
Nyt hän on tullut vieraita vastaan, sillä kotiin pitää kävellä kaksi kilometriä metsän halki. "Tästä minä kävelen", hän sanoo ja johdattaa vieraat ensin metsäautotielle, jolta pitää osata kääntyä oikealle polulle. Seuraavaksi poiketaan pienemmälle polulle, sitten taas suuremmalle, kävellään kosken vartta ja oikaistaan parin pellon poikki.
Kirpeä -16 asteen pakkanen puraisee mukavasti poskista.
"Nyt on hyvä kävellä. Viime viikolla tuli räntää melko paksusti. Kyllä sitä oli onnellinen, kun pääsi kotiin", Holappa sanoo ja poikkeaa pellolta kinttupolulle, jonka päässä koti häämöttääkin.
Posti kulkee
narulla yli virran
Kodin lähellä erottuu itse murheenkryyni: Sanginjoen Jylhänkujan renkkusilta, purettuna. Maisema on idyllinen, mutta silta harmittaa Holappaa, joka on asunut tällä paikalla koko ikänsä. Sillan kanssa on aina ollut ongelmia, keväisin ja syksyisin.
Holappa on ostanut toiselle pojalleen kahluuhousuja, sillä silta pitää vuoroin asentaa, purkaa tai korjata. Nyt virran poikki kulkee naru, jota pitkin naapuri hinaa Holapalle postin. Hän ei selviäisi ilman naapureita.
Kotinsa portailla Holappa kehottaa vieraita astumaan pirttiin kengät jalassa. "Tässä on mennyt siivoushalut. On niin tympeää."
Oulussa asuvat pojat ovat olleet yhteydessä kaupunginvaltuutettuihin, jotta kaupunki rakentaisi joen poikki oikean sillan. Yksi valtuutettu kävi paikan päällä ja muutama muu vastasi viestiin.
Silta on
asukkaiden asia
Kirsti Holapalle jäi käsitys, että silta-asia olisi valtuuston äänestyksessä maanantaina. Niin muisti naapurin mies valtuutetun sanoneen. "Mitähän siellä valtuustossa on eilen puhuttu", Holappa tuumaa ja alkaa kuunnella puhelinviestejä. Asia ei kuitenkaan ollut kaupunginvaltuuston esityslistalla maanantaina, eikä teknisen lautakunnan listalla tiistaina.
Puhelimessa Oulun vs. kunnossapitopäällikkö Kai Mäenpää selittää, miksi. "Kaupungin ei kuulu rakentaa yksityisteiden siltoja, vaan asia on yksityistien hoitokunnan vastuulla", Mäenpää sanoo.
Hän kokee tilanteen silti ongelmalliseksi. Nyt asunnolle eivät pääse sairasautot tai paloautot. "Tulee mieleen, olisiko viisaampaa tehdä tie."
Kirsti Holappa on kuitenkin kulkenut kotiinsa joen poikki jo 71 vuotta: siltaa tai jäätä pitkin. Joskus veneellä, mikä ei nyt onnistu rantajään takia. Tie ei tulisi kysymykseen, Holappa sanoo, eikä poismuutto.
Jossakin vaiheessa tulee tarpeeksi pakkasta, ja Sanginjoki jäätyy hänen asuntonsa kohdalta. Silloin kävelymatka onnikalle lyhenee ainakin puoli tuntia. Vaikeasta tilanteesta huolimatta linja-autolle on nytkin päästävä, sillä muuten tulisi nälkä.
"Pikkuonnikka kulkee niin, että ehdin käydä päivänäöllä kaupassa. Ei sieltä silti paljon jaksa kantaa", Holappa kertoo.
Kirsti Holappa jää odottamaan apua. "Nyt jos ei tämä juttu auta, niin Hannu Karpo tulee", Holappa nauraa.
Se voi olla tarpeen. Edes paljon harmia aiheuttanut Ylikiimingin Kirvesperän renkkusilta ei ole tullut kuntoon pelkästään lehtijutuilla.