Kun 93 prosenttia työntekijöistä ilmoittaa vanhuksia kohdeltavan kaltoin ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa yksiköissä, hälytyskellojen pitäisi alkaa soida.
Pitkään on tiedetty, ettei vanhustenhuollossa ole riittävästi tekeviä käsiä. Tämä aiheuttaa ongelmia. Se lisää myös huonon kohtelun riskiä, mutta ei kuitenkaan selitä epäkohdan laajuutta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valvira selvitti vanhusten kohtelua kysymällä asiaa ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa yksiköissä työskenteleviltä. Kyselyyn vastasi yli 7 400 työntekijää, joten vastaajia on niin paljon, että tulosta voidaan pitää vähintäänkin vahvasti suuntaa antavana.
Tulos on karu, sillä sen mukaan lähes kaikki työntekijät kertoivat tunnistaneensa vanhusten kaltoinkohtelua omassa työyhteisössään. Tapaukset vaihtelevat suuresti paikasta ja työntekijästä riippuen.
Viidennes vastaajista kertoi havainneensa määräilyä, rankaisemista ja moittimista säännöllisesti joko päivittäin, viikoittain tai kuukausittain. Neljännes kiinnitti huomiota lähityöpiirissään tapahtuvaan karkeaan kielenkäyttöön, epäasialliseen ja lapsenomaiseen puhutteluun.
Kaltoinkohtelijaksi selvitykseen vastanneet nimesivät usein toisen työntekijän omalta työpaikaltaan.
Väittely vanhustenhuollosta on viime vuosina kilpistynyt pitkälti siihen, onko hoitolaitoksissa riittävästi työntekijöitä hoidettavia vanhuksia kohti. Selvää on, että jatkuva kiire ja siihen liittyvä riittämättömyyden tunne sekä huonot työolosuhteet vaikuttavat henkilökunnan käyttäytymiseen.
Henkilökunnan vähyyden vuoksi monessa yksikössä joudutaan turvautumaan vain perushoidon antamiseen. Vanhusten ulkoiluttaminen ja kaikenlaisen virkkeellisen tekemisen järjestäminen ovat jääneet toisarvoiseen asemaan. Tämä johtaa yhä useamman vanhuksen laitostumiseen, mikä puolestaan lisää perushoivan tarvetta.
Huono kohtelu on kuitenkin niin yleistä, että taustalla täytyy olla muitakin tekijöitä kuin henkilökunnan vähyys. Herää kysymys, minkä verran hoitajien koulutuksessa painotetaan inhimillistä kohtelua. Onhan kyse vanhusten kodista eikä vankilasta. Selvityksen perusteella parantamisen varaa on.
Kysymyksiä herättää myös se, missä määrin henkilöitä palkatessa puntaroidaan heidän soveltuvuuttaan työskentelyyn vanhusten parissa. Kaikista kun ei siihen ole.
Valviran selvitys vaatii jatkotutkimuksia, jotta päästään huonon kohtelun juurille. Hoitoa tarjoavissa yksiköissä on myös ryhdistäydyttävä. Jos työntekijä havaitsee vanhusten kaltoinkohtelua, hänen täytyy voida puhua siitä, ja tilanne tulee selvittää heti.
Ihmiset kokevat kaltoinkohtelun eri tavalla. Mitä yksi pitää itsestään selvänä, ei välttämättä ole sitä toisen näkökulmasta katsottuna. Tämän vuoksi hoitopaikoissa on oltava riittävän selkeät ja yksityiskohtaiset pelisäännöt sekä menettelytavat ristiriitatilanteiden ratkaisemiseksi.
Pääkirjoitus