Vanhukset käyttävät edelleen liikaa lääkkeitä ja heille määrätään myös liian suuria lääkeannoksia. Lääkkeiden sietokyky vähenee iän myötä ja haittavaikutuksia tulee herkemmin, mutta lääkärit eivät aina muista pienentää lääkeannosta, toteaa professori Sirkka-Liisa Kivelä.
Maailman terveysjärjestö suosittelee, että vanhuksilla olisi käytössään korkeintaan kolme tai neljä lääkettä. Meillä osa vanhuksista käyttää Kivelän mukaan jopa useampaa kuin kymmentä lääkettä. Usein vanhuksen oireita hoidetaan ilman oireiden syyn selvittämistä.
Vanhusten lääkehoidon ongelmista on puhuttu paljon aivan viime vuosina, mutta tilanne ei ole juuri korjaantunut. Vanhusten lääkehoito vaatii paljon erityisosaamista, jota peruskoulutus ei tarjoa. Toisaalta alan täydennyskoulutus on Kivelän mukaan laiminlyöty ja jätetty pääosin lääketeollisuuden varaan, vaikka väestön ikääntyminen on ollut kaikkien tiedossa. Kivelä onkin nyt kirjoittanut oppikirjan ongelmakentästä, joka nimenomaan iäkkäitä ihmisiä hoitavien tulisi hyvin tuntea.
Mielenterveystoimistoihin
eivät yli 65-vuotiaat mahdu
Kun normaalia vanhenemista ei tunneta, usein saatetaan lääkitä aivan normaalia ilmiötä. Esimerkiksi uni muuttuu luonnostaan iän myötä pinnallisemmaksi ja yölliset heräämisjaksot usein lisääntyvät. Tällaisia uniongelmia voitaisiin Kivelän mukaan yleensä hoitaa varsin hyvin ilman lääkkeitäkin. Uni tulee varmemmin silloin, jos päivällä on tarpeeksi virikkeitä ja ulkoilua ja illalla voi rauhoittua hyvän iltapalan jälkeen mukavaan sänkyyn.
Kivelän mukaan vanhusten ylilääkitseminen on myös poliittinen valinta. Mielenterveystoimistoihin ei kaikissa kunnissa edes oteta yli 65-vuotiaita. Vanhusten lievääkin masennusta hoidetaan masennuslääkkeillä, ja yli 75-vuotiaille voidaan määrätä psykoosilääkkeitä ilman minkäänlaista diagnoosia. Iäkäs ihminen jää lääkekoukkuun vielä nuoria nopeammin, ja pitkään käytettynä esimerkiksi unilääkkeet veltostuttavat, aiheuttavat muistiongelmia, sekavuutta, alavireisyyttä ja kaatumisia.
Myös muotilääkkeiksi tulleita, keskushermoston kautta vaikuttavia kipulääkkeitä kuten kodeiinia tai tramadolia määrätään Suomessa liikaa. Usein vanhukselle syötetään vielä samanaikaisesti toista lääkettä, joka estää lääkkeen kipua lievittävän vaikutuksen.
Vanhuksen neuvonta
ei saa olla ylimalkaista
Kotona asuvien vanhusten päivittäisestä lääkkeiden käytöstä huolehtivat yleensä vanhukset itse tai heidän omaisensa. Heidän kanssaan tekemisissä olevilla hoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus tarkkailla myös lääkkeiden mahdollisia haittavaikutuksia. Havaituista ongelmista on uskallettava kertoa myös hoitavalle lääkärille ja hoitavan lääkärin on otettava ne myös huomioon, korostaa Kivelä.
Lääkkeiden haittavaikutukset voivat olla vanhuksilla varsin erilaisia kuin työikäisillä. Niitä voivat olla kaatuilu, muistin heikkeneminen, sekavuus, huimaus, käytösoireet ja virtsan karkailu. Jos haitallista sivuvaikutusoiretta ei tunnisteta, voidaan siihen määrätä taas uutta lääkettä, vaikka oikea hoito olisi haittaa aiheuttavan lääkkeen annostuksen pienentäminen tai luopuminen siitä kokonaan, sanoo Kivelä.
Yksinäinen vanhus voi myös hakea turvaa lääkkeistä. Ellei oma lääkäri määrää esimerkiksi unilääkettä, sitä voidaan hakea toiselta lääkäriltä. Lääkäriä tiheään vaihtavilla vanhuksilla saattaa olla myös vaikuttavuudeltaan täysin samoja lääkkeitä eri nimillä.
Vanhus voi myös lääkitä itseään omin päin. Mainosten ja ystävien ohjaamana vanhus saattaa hankkia käsikauppalääkkeitä jopa käyttämänsä reseptilääkkeen haittavaikutuksiin. Tietojen puute lääkkeiden yhteisvaikutuksista voi johtaa siihen, että ilman reseptiä myytävä lääke saattaa vahvistaa jonkin muun käytetyn lääkkeen pitoisuutta elimistössä.
Vanhusten neuvonta voi toisinaan olla ylimalkaista, eivätkä vanhukset aina uskalla kysyä ohjeita. Kivelä opastaakin laatimaan vanhukselle selkeän ohjekirjan tai listan kaikista hänen käyttämistään lääkkeistä niiden käyttötarkoituksesta, annostuksesta ja ottoajankohdasta. Ohjeiden epätarkkuus tai puutteellisuus saattaa aiheuttaa virheitä lääkehoidossa.
Vaikka Kivelä suhtautuu kriittisesti vanhusten lääkehoidon nykytilaan, hän ei missään tapauksessa kiistä lääkkeiden tarpeellisuutta hyvässä hoidossa. Oikein käytettynä lääkkeet parantavat sairauden ennustetta ja nostavat elämän laatua.