Keskusrikospoliisin tiedusteluosaston rikosylikonstaapeli Tero Toivonen toi keskiviikon Kalevassa hyisen viestin etelästä. Rikostiedustelu- ja ilmiötietoa keräävässä Euroopan unionin poliisijärjestö Europolissa on raportoitu vanhuksiin kohdistuvan rikollisuuden lisääntyneen rajusti Euroopassa. Ilmiö on kasvanut viime vuosina esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa.
Rikosaallot saapuvat Suomeen yleensä jonkinasteisella viiveellä, ja nyt ikäihmisiin kohdistuvista rikoksista on saatu ikäviä merkkejä myös täältä.
Jos ilmiötä tarkastelee väestöpoliittisesta näkökulmasta, ei vanhusväestön joutuminen rikollisten kiikariin tule yllätyksenä. Sen esiin putkahtaminen on käytännössä ollut vain ajan kysymys. Vanhusten osuus väestöstä on kasvanut koko Euroopassa. Ikääntyvä sukupolvi höperöityy, motoriikka ja näkökyky heikkenee ja heistä tulee helpompia kohteita rikollisille. Kun tietyntyyppisen rikoksen mahdollisuus lisääntyy, lisääntyy ajan myötä itse rikollisuuskin.
Suomessa 1940-luvun lopussa sekä 1950-luvun alkuvuosina syntyneen sukupolven voi nähdä olevan erityisasemassa. Sitä voidaan pitää maan historian ensimmäisenä sukupolvena, joka on pystynyt tekemään täyden työuran ilman sotien väliintuloa. Se on siten päässyt vaurastumaan, mikä eittämättä alkaa ajan myötä kiinnostaa rikollisia.
Oulussa havaitut vanhuksiin kohdistuneet näpistykset havahduttavat tajuamaan, etteivät maailmalla nähdyt ikävät ilmiöt välttämättä jää maailmalle. Silmät on syytä pitää auki täälläkin ja katsoa, millaisia asioita aika tuo tullessaan. Umpisokeaan turvallisuudentunteeseen ei auta tuudittautua, vaan totuus pitää pystyä kohtaamaan kaikessa iljettävyydessään. Vaikeistakin asioista täytyy uskaltaa puhua, ja suoraan.
Sillä jos tämänkaltaisten ilmiöiden olemassaoloa ei tiedosteta lainkaan, miten niitä osataan tunnistaa, ennaltaehkäistä ja torjua? Miten keskiössä olevat vanhukset osaavat pitää visumpaa huolta lompakoistaan, jos heillä ei ole pienintäkään aavistusta siitä, että joku saattaisi olla kiinnostunut heidän eläke-euroistaan?
Liika hyssyttely ei auta ratkomaan ongelmia. Mutta samalla täytyy ehdottomasti muistaa, ettei eurooppalaisen ilmiön vuoksi kannata yöuniaan menettää. Sitä ei kannata paisutella tai kauhistella, mutta se on asia, joka on syytä täälläkin tiedostaa ja josta täytyy puhua.
Oulun poliisi on erinomaisen hyvin lähtenyt osaltaan ehkäisemään ja torjumaan vanhuksiin kohdistuvia rikoksia. Varta vasten perustettu työryhmä keskittyy setvimään vanhuksiin kohdistuvia rikoksia ja sitä, onko kyseessä vain tilapäinen häiriö. Toimenpiteet ovat enemmän kuin tervetulleita ja toivottavasti myös tehoavat ongelmaan.
Poliisin tehtävä ei ole toivoton. Onhan vanhuksiin kohdistuva rikollisuus lisääntynyt osittain juuri poliisin tehostuneen rikoksentorjunnan vuoksi. Esimerkiksi huumausainerikoksista ja maksuvälinepetoksista jää aiempaa herkemmin kiinni, joten rikolliset ovat kääntäneet katseensa "perinteisten" rikosten sijaan muualle. Ilahduttaa kyllä, Suomen poliisi on jo onnistunut torjumaan myös ikäihmisiin kohdistuvia rikoksia.
Tavallinen rivikansalainenkin voi auttaa huolehtimalla ikääntyneistä läheisistä ja heidän rahoistaan. Turha mummon on antaa kanniskella käsilaukussaan tonttukaupalla käteistä rahaa. Myös pankit, kaupat ja rahaa käsittelevät asiakaspalveluyhtiöt voivat kouluttaa henkilökuntansa havaitsemaan mahdollisesti ikääntyvien lompakoita väijyviä voroja.
Jo ensimmäisiin merkkeihin kuvottavista ilmiöstä tulee tarttua voimavaroja säästelemättä. Vanhuksiin kohdistuvat rikokset tulee selvittää ja tekijät saattaa edesvastuuseen. Vain siten Suomi-neidon vyötäröltä lähtee kansainvälisille rikollisille vahva viesti: tänne ei edes kannata tulla rötöstelemään.