Oululaisvanhuksia kyyditään jatkuvasti naapurikuntiin ja kauemmaksikin jatkohoitoon, kun kotikaupungissa ei ole riittävästi paikkoja kaupungin omistamissa yksiköissä ja ostopalvelusairaaloissa.
Oululaisia on joka päivä hoidossa ympäristökuntien vuodeosastoilla. Uutta on, että nyt vanhuksia viedään jopa 150 kilometrin päähän Taivalkoskelle.
Hoitoon joutuminen on monille jo itsessään koettelemus, saati sitten, että heikkokuntoisena päätyy vieraalle paikkakunnalle. Ylimääräistä hankaluutta koituu myös omaisille, joiden voi olla vaikea päästä vierailulle.
Kaupunginsairaalan piti tuoda tilanteeseen helpotusta puoli vuosikymmentä sitten, mutta sinnekin joudutaan jonottamaan. Pitkään esillä ollut Rajakylän hoiva tarjoaa valmistuessaan helpotusta asiaan. Lisäksi on Intiön hoivakoti.
Tilanteeseen sopii huonosti, että Hiirosen kodin remontin yhteydessä laitospaikkojen tilalle esitetäänkin uutta palveluasumisen yksikköä. On siis odotettavissa, että lähiaikoina vanhusten jatkohoitopaikkatilanne vain heikkenee Oulussa.
Suomi ikääntyy nopeinta tahtia Euroopassa. Vaikka kotona asumista tuetaan, tulee jossain vaiheessa hetki, jolloin väliaikainen tai pysyvä hoito laitoksessa on tarpeen. Kyse ei ole pelkästään Oulun ongelmasta.
Vanhuspolitiikassa tarvittaisiin uusia sosiaalipoliittisia avauksia, joilla varmistetaan vanhusten arvokas ja lähellä kotia tapahtuva hoito elämän ehtoopuolella. Suomessa on pystytty tekemään taloudellisesti vaikeissa oloissa kauaskantoisia uudistuksia kuten aikoinaan kouluruokailu, peruskoulu-uudistus ja lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Seuraavaksi vuorossa oleva uudistus tulee väistämättä koskemaan vanhusväestön yhtäläisiä oikeuksia hoitoon ja kotipaikkaan.