Odottelua, kuljettamista paikasta toiseen ja tilan ahtautta. Pahimmillaan oululainen vanhustenhoito on tätä. Tilanahtaudesta kärsivät sadat vanhukset päivittäin. Konkreettisesti ne, jotka asuvat ylitäyteen ahdetuissa huoneissa ja välillisesti ne, jotka odottavat hoitopaikan saamista.
Oulun kaupungin hoivahoidon ja kaupunginsairaalan palvelujohtajan Arto Lambergin mukaan suurin ongelma on hoitoketjun toiminnan nilkuttaminen. Vaikka työtä ketjun joustavuuden eteen on tehty, asiat eivät korjaannu nopeasti.
"Kaupunginsairaalasta on muodostunut pullonkaula. Sairaalassa pitkäaikaista hoiva- tai palvelukotipaikkaa odottavat vanhukset vievät hoitopaikan perusterveydenhuollon sairaalapaikkaa tarvitsevilta. Perusterveydenhuollon asiakkaat puolestaan joutuvat tästä syystä hoidettaviksi maakunnan terveyskeskusten vuodeosastoille", Lamberg selvittää.
Oululaisia hoidettavia on maakunnassa keskimäärin kymmenen kuukaudessa. Oulun yliopistollisen sairaalan yhteispäivystys lähettää vanhuksia hoitopaikoille muun muassa Pulkkilan, Limingan, Vaalan ja Utajärven terveyskeskusten vuodeosastoille.
Perusterveydenhuollon sairaalapaikkoja Oulussa on kaupunginsairaalan lisäksi ostopalveluina diakonissalaitoksella ja Oulun seudun kuntoutussairaalassa. Kaikki ovat ääriään myöten täynnä, samoin hoiva- ja palvelukotipaikat. Lisäksi monissa kaupungin omissa yksiköissä ylipaikoista on tullut pysyviä lisäpaikkoja.
Oulu tarvitsee kuntoutuskodin
Keväällä kaupunki osti 10 uutta palvelukotipaikkaa yksityiseltä palveluntarjoajalta Kempeleestä. Heinäkuun alussa ostetaan 15 lisäpaikkaa Muhokselta. Nämä helpottavat 25 vanhuksen tilannetta, mutta se ei riitä alkuunkaan.
Palvelujohtaja Arto Lambergin mukaan Ouluun pitäisikin tällä hetkellä ehdottomasti saada lisää vanhusten jatkohoitopaikkoja. Siitäkin huolimatta, että ministeriön vanhustenhuollon laatusuositus painottaa raskaasta laitoshoidosta luopumista pitkällä aikavälillä. Suosituksen mukaan 92 prosenttia yli 75-vuotiaista pitäisi voida asua kotona erilaisten tukitoimien avulla.
"Se on haaste kotihoidolle ja avoterveydenhuollolle. Oulussa lyhytaikais- ja pitkäaikaishoito on eriytetty toisistaan, mikä on toimintamallin muutoksena hyvä asia ja pyrkii vastaamaan myös tulevaisuuden haasteisiin. Kaupunginsairaalan tulisi vain tukea kotona asumista", Lamberg tähdentää.
Hänen mielestään Oulu kaipaa mitä kipeimmin myös kuntoutuskotityyppistä paikkaa niille vanhuksille, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, mutta jotka eivät pärjää sairaalajakson jälkeen vielä kotihoidossa.
"Kuntoutuskoti palvelisi myös kotona asuvia. Kotihoidossa olevat voisivat viettää kuntoutuksessa vuorohoitojaksoja. Kuntoutustoimintaa tarvitsisivat myös omaishoitajat vuorohoidon aikana. Myös heidän jaksamisestaan pitäisi kantaa enemmän huolta."
Omaisten rooli
kasvaa
Omaishoitajien, ja ylipäätänsä omaisten, rooli tulee jatkossa korostumaan samalla, kun vanhusten määrä kasvaa ja ympärivuorokautisen hoitamisen rakennetta kevennetään.
Ristiriitatilanteilta ei voida välttyä, kun kysymys on omaisen jaksamisesta ja toisaalta yhteiskunnan mahdollisuuksista hoitaa vanhuksia.
Oulussa hämmennystä on viime aikoina aiheuttanut vanhusten nopea kotiuttaminen sairaalahoidosta, mikä johtuu juuri jatkohoitopaikkojen puutteesta.Toisinaan aikainen kotiutus on johtanut siihen, että vanhus palaa takaisin laitoshoitoon ja kierros pyörähtää uudestaan käyntiin.