Uhanalaisista ja silmällä pidettävistä kääpälajeista on kertynyt satoja havaintoja metsähallituksen aloittamissa selvityksissä. Uhanalaisia lajeja on löytynyt metsistä, joissa niiden elinympäristöt ovat säilyneet hyvin. Selvitys palvelee erityisesti Lappia, missä suojelualueilla on laajoja männiköitä.
Metsähallitus on palkannut tänä syksynä neljä biologia selvittämään mäntyvaltaisten suojelualueiden kääpälajistoa. Töitä tehdään ympäristöministeriön Metso-toimintaohjelman rahoituksella.
Inventoitavia kohteita on ympäri Suomea Nuuksiosta Lemmenjoen kansallispuistoon. Kääpähanke on suurin Metsähallituksessa koskaan toteutetuista lajistoselvityksistä.
Perinteisesti kääpäselvitykset ovat keskittyneet kuusivaltaisiin metsiin ja mäntymetsien lajisto on jäänyt vähemmälle huomiolle. "Halusimme paikata tätä aukkoa ja ympäristöministeriö suhtautui myönteisesti rahoitushakemukseemme. Kääpähanke palvelee erityisesti Lappia, missä suojelualueilla on laajoja männiköitä", kertoo erikoissuunnittelija PäiviPaalamo Metsähallituksen Lapin luontopalveluista.
Kalkkikääpä kiinnostuksen kohteena
Suurimman kiinnostuksen kohteena hankkeessa on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu kalkkikääpä, joka vaatii kasvualustakseen järeitä, pitkälle lahonneita maapuumäntyjä.
Selvityksissä on jo tähän mennessä löydetty kymmeniä uusia kalkkikäävän esiintymiä, ja lisää löytynee maastotöiden edetessä. Myös lukuisista muista uhanalaisista ja silmällä pidettävistä kääpälajeista on kertynyt satoja havaintoja.
"Uusien uhanalaislöytöjen määrä kuulostaa hurjalta. Oli kuitenkin aivan odotettavissa, että vaateliaatkin lajit ovat yleisiä siellä, missä niiden elinympäristöt ovat säilyneet hyvin", toteaa kääpähanketta koordinoiva suojelubiologi Kaisa Junninen. Suurin osa mäntymetsien uhanalaisista kääpälajeista kasvaa kaatuneilla ja kohtalaisen pitkälle lahonneilla männynrungoilla, etenkin entisillä suurilla keloilla.
Tällaisia sopivia runkoja on runsaasti tarjolla luonnontilaisina säilyneissä metsissä, mutta talouskäytössä olleista metsistä ne lähes puuttuvat.
Pohjoisia mäntymetsiä on ollut tapana pitää lajistollisesti köyhinä verrattuna rehevämpiin metsätyyppeihin kuten lehtoihin.
Pohjoisen luonnon aarreaittoja
Hitaasti lahoavat suuret puunrungot tarjoavat ainutlaatuisen elinympäristön monimuotoiselle lajistolle, kuten alkaneissa inventoinneissakin on voitu todeta. Lahopuustoisia männiköitä voidaankin pitää pohjoisen luonnon monimuotoisuuden aarreaittoina.
Mäntymetsien kääpäinventoinnit ovat osa laajempaa Metsähallituksen lajistoselvityshanketta. Jo kesällä selvitettiin eteläsuomalaisten lehtojen sammal-, jäkälä-, nilviäis- ja kovakuoriaislajistoja. Syyskuun alussa alkavat myös lehtojen kääpäinventoinnit. Lapissa kääpien jäljillä kulkee vielä tämän ja ensi viikon kaksi biologia.
"Selvitettävää olisi vaikka kuinka paljon. Tähän asti on käyty muun muassa Urho Kekkosen kansallispuistossa, Lemmenjoella ja Hammastunturissa. Vasta on tehty kuitenkin vain pieniä pintaraapaisuja", Päivi Paalamo sanoi.
Osa käävistä voidaan tunnistaa heti maastossa. Osa nimetään myöhemmin näytteen perusteella. Biologeilla on edessään näytteiden keruun jälkeen niiden tutkiminen mikroskoopilla. Vuoden vaihteen jälkeen alkaa tietojen analysointi.