Ainakaan hurjimmat huhut Lappeenrannan tapahtumista jatkosodan aikana eivät uusien tietojen valossa näytä pitävän paikkaansa. Asian tutkiminen on silti ollut tärkeää - ja on yhä.
Lappeenrannan Huhtiniemi on paikka, josta tuntuu löytyvän luita melkein joka lapioniskulla. Lokakuussa uutiset kertoivat esiin kaivetusta, aiemmin tuntemattomasta kalmistosta, josta oli löytynyt toistakymmentä vierekkäin aseteltua vainajaa. Oli ja on yhä täydet perusteet olettaa, että luurankoja alueelta löytyy vielä lisää, jos kaivauksia jatketaan.
Syksyllä heti löytöjen jälkeen vallitseva oletus oli, että huhut Lappeenrannassa jatkosodan vaikeassa vetäytymisvaiheessa toimineesta salaisesta kenttäoikeudesta ja rintamakarkurien joukkoteloituksista olivat saaneet vahvistuksen. Keskusrikospoliisi otti asian tutkiakseen, sillä kyse saattoi olla sota-aikaisista laittomuuksista.
Tutkimustulokset ovat nyt valmistuneet. Luurangot eivät olekaan peräisin jatkosodan eivätkä edes kansalaissodan ajoilta, vaan ne ovat vielä vanhempia. Ajoitus viittaa 1800-luvulle, ja haudoista löytyneet uskonnolliset koriste-esineet ovat osin katolisia ja enimmäkseen ortodoksisia. Väkivallan merkkejä ei ole havaittu.
Koska haudatut ovat kuollessaan olleet 20-40 -vuotiaita, se tuntuisi lähinnä viittaavan seudulla olleen venäläisen varuskunnan kalmistoon. Erilaiset taudit niittivät tuohon aikaan sotilaita ilman taisteluitakin.
Huhtiniemen arvoitus ei kuitenkaan ole tällä vielä lopullisesti ratkaistu. On edelleenkin mahdollista, että Lappeenrannassa on tapahtunut salaisia teloituksia, joskin merkittävien uusien tietojen todennäköisyys on jo huomattavasti laskenut.
Kysymyksen saama julkisuus on koko syksyn ajan ollut niin suurta, että edes joidenkin konkreettisten todisteiden tai suoranaisten silminnäkijähavaintojen olisi jo olettanut tulleen esiin. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ehkä tapahtumien mittakaava on ollut huomattavasti huhupuheita pienempi. Ehkä mitään ei ole edes tapahtunut - tai ehkä ei ole kaivettu oikeasta kohdasta.
Ensi vuoden budjetissa on Huhtiniemen tutkimuksiin varattu 100 000 euroa. On arvioitu, että aukoton tutkimus maksaisi 300 000 euroa. Olisi toivottavaa, että kun töihin vihdoinkin on ryhdytty, asia voitaisiin kaivaa kirjaimellisesti pohjia myöten. Tutkimuksiin mahdollisesti jäävät puutteet poikivat vain lisää huhuja, ja harva jos mikään Suomen historiaan liittyvä kysymys on viime aikoina herättänyt vastaavaa huomiota.
Asian selvittelystä on jo nyt ollut hyötyä kansakunnan itseymmärrykselle. Kuva sotavuosien todellisuudesta on monipuolistunut sekä Huhtiniemi-keskustelun että sota-arkiston julkistamien tähän asti kiellettyjen valokuvien myötä. Tuloksen voi kiteyttää kolmeen sanaan: sota on julmaa. Se tosiasia on aina hyvä pitää mielessä.
Yksi yleinen opetus tähän asti on sekin, että asiassa kuin asiassa on tarpeen olla tekemättä lopullisia johtopäätöksiä ennen kunnollisten todisteiden löytymistä. Suomessa oltiin jopa yllättävän valmiita näkemään Huhtiniemessä jatkosodan aikainen joukkohauta, vaikka sellaisen löytyminen olisi sotahistoriallisesti todella suuri ja monia käsityksiä perusteellisesti muuttava löytö.
Jos kyse on todella 1800-luvun venäläisestä kalmistosta, asialle jää lähinnä paikallishistoriallinen merkitys. Silloinkaan tutkiminen ei ole ollut turhaa. Tosiasiassa näitä kaivauksia olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, jotta paikkakunnalla jatkuviin ja koko maan historian kannalta merkittäviin huhuihin olisi jo saatu selvyys.