Van­hois­ta kä­si­työ­tai­dois­ta on hyötyä vielä tänäkin päivänä – "Kä­si­työih­mi­nen ei ole koskaan työ­tön", katso kuvia

Kiimingin vanhalla koululla oli perjantaina parikymmentä naista kokeilemassa muun muassa lampaanvillan karstaamista, langan kehruuta rukilla, maton kudontaa sekä ompelemista poljettavalla ompelukoneella.

Lähetyssihteeri Katri Tuomiharju pääsi kokeilemaan villalangan kehräämistä rukilla.
Lähetyssihteeri Katri Tuomiharju pääsi kokeilemaan villalangan kehräämistä rukilla.
Lähetyssihteeri Katri Tuomiharju pääsi kokeilemaan villalangan kehräämistä rukilla.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Vanhat käsityötaidot ovat hyväksi ja hyödyksi nykyihmisillekin.

Kiimingin vanhalla koululla oli perjantaina parikymmentä naista kokeilemassa muun muassa lampaanvillan karstaamista, langan kehruuta rukilla, maton kudontaa sekä ompelemista poljettavalla ompelukoneella.

Suutarikin oli paikalla kertomassa kenkien teon kädentaidoista.

Kädet sydämen jatkeena -käsityöpajan järjesti Kiimingin seurakunta lähetystyön hyväksi.

Liisa Hanhisuanto hieroi ja pyöritteli lampaanvillaa karstojen välissä niin että villasta syntyi tavallaan untuvainen pötkylä. Tämän pötkylän hän onnistui yli 70 vuotta vanhan rukin avulla tuossa tuokiossa muuttamaan villalangaksi rullan ympärille ja miestoimittajat saattoivat vain ihailla prosessia.

-
Kuva: Jarmo Kontiainen

– Siitä on ainakin 50 vuotta, kun olen kokeillut tätä hommaa, Hanhisuanto selitti. Lankaa kuitenkin syntyi muitta mutkitta.

Eija Keränen oli tapahtuman idean äiti, joka toi tilaisuuteen puuhat ja toiminnot. Hän on ammatiltaan vaatturi. Häntä kiinnostaa saada ihmiset aktivoitumaan, tekemään jotakin käsitöitä.

– Käsityöihminen ei ole koskaan työtön, ei ole tekemisen puutetta! Olen luvannut tehdä seurakunnan kanssa yhteistyötä. Lähetystyöltä tuli viime keväänä kutsu, että mitä Eija tehdään. Sanoin, että tehdäänpä tapahtuma, ja se on tässä! Keränen selosti.

Terttu Järviluoma istui Keräsen kanssa kangaspuiden äärellä ja he puuhasivat käpyjen eli sukkuloiden sujuttamista kangaspuiden lankojen välistä.

Mattoa oli toistaiseksi kertynyt muutama kymmenen senttiä, mutta tavoitteena oli Keräsen mukaan reippaasti monta metriä, kunhan käsityöpajalle syntyy jatkoa. Sitä mattoa kelpaisi sitten pitää vaikka arpajaisten palkintona lähetystyön hyväksi.

Katso myös kuvia käsityöpajasta.

Helinä Mäenpää ja Aire Kallio leikkelivät matonkuteita kangaspuita varten. Entisaikojen elämään kuului se, että mitään ei heitetty huushollissa hukkaan, ja sitä voisi miettiä nykyaikanakin.

– Puuvilla on parasta matonkudetta. Tekokuidut eivät kuulu perinteeseen, totesi Kallio.

Kankaankudonta on nykyäänkin harrastuksena monilla.

– Mattoja voi kutoa vaikka farkkukankaasta. Ja vaikkapa videonauhoista voi tehdä kangaspuilla esimerkiksi puunkantokasseja.

Juttuun lisätty kuvagalleria 29.2. kello 13.36.