Historiankirjoista ehkä muistuu mieleen mustavalkoisia rakeisia kuvia, joissa ihmiset tungeksivat pankkien ulko-ovilla nostamaan säästöjään pois. Vuoden 1929 pörssiromahdus johti ensin luottamuspulaan rahalaitoksia kohtaan, sitten yritysten konkurssiaaltoon ja lopulta joukkotyöttömyyteen.
Ollaanko menossa samaan suuntaan?
Vaikea sanoa, mutta vuosien 1929 ja 2008 välillä on monia yhtäläisyyksiä. Itse asiassa yhtäläisyydet on hätkähdyttävän suuria.
80 vuotta sitten kriisi alkoi kiinteistöjen arvojen romahtamisella. Amerikkalaiset ja eurooppalaiset olivat innostuneet pörssiosakkeista, rahastoista ja kiinteistöistä, joiden hinnat olivat kiivenneet vauhdikkaasti vuosi toisensa perään.
Kun sitten paniikki pääsi valloilleen, ei tapahtumien vyöryä pystynyt pysäyttämään kukaan. Massat toimivat kuin muurahaislauma, on kyseessä hurja ostoryntäys uusien osakkeiden perään tai myyntikiihko niin kauan kuin osakkeilla vielä jotain saa.
1930-luvun taitteen talouskriisiä hoideltiin samalla tavalla kuin tämänhetkistä. Ongelmat olivat olleet tiedossa pitkään, mutta määrätietoisiin toimiin ryhdyttiin vasta viimeisen pakon edessä. Tilanne oli päässyt hallinnasta.
New Yorkissa pörssin valvontaelin perustettiin vasta 1929:n pörssiromahduksen jälkeen. Tämä samainen SEC (U.S. Securities and Exchange Commission) on tosin yksi pääsyyllisistä tämänkertaiseen kriisiin. Se ei valvonut sitä, että arvottomia subprimeksi ("ei aivan priimaa") kutsuttuja asuntolainoja piilotettiin suuressa mitassa muiden arvopapereiden sekaan.
Maailmantalous on kuin spagettilautanen: pastapötkylät ovat sekaisin, limittäin ja toisiinsa kietoutuneina. Tästä syystä Yhdysvalloista lähtenyt pankkikriisi on nyt ehtinyt kaikkiin maailmankolkkiin, vaikka sylttytehdas todellakin sijaitsee uudella mantereella.
Ongelmien perussyy on, että Yhdysvallat on vuosikymmeniä elänyt muiden piikkiin. Muut maat -- Kiina ja öljyä tuottavat arabimaat etunenässä -- ovat ostaneet kiltisti amerikkalaisia velkakirjoja sitä mukaa kuin niitä on laskettu markkinoille. Yhdysvallat on velkaantunut vuosi vuodelta lisää. Nykyisin velkasaldo on jo niin iso, ettei tämän jutun palstan tilat riitä kaikkien nollien painamiseen.
Yhdysvaltain hallitukset eivät ole pahemmin vaivanneet päätään sillä, voidaanko velat joskus maksaa takaisin. Päinvastoin on luotettu siihen, että muu maailma osallistuu kaiken aikaa näiden juhlien rahoittamiseen. Suu säkkiä myöten -viisaus ei ole vielä kantautunut New Yorkin Wall Streetin tai Washingtonin päättäjien korviin.
Systeemin epäterveimmät piirteet muistuttavat pyramidipelejä. Joku nerokas pankkiiri keksi ryhtyä jakamaan asuntolainoja varattomille amerikkalaisille. Ajatus oli, että kiinteistöjen hintojen jatkuva nousu lakaisee piiloon sen tosiasian, että osa lainanottajista ajautuu väistämättä maksuvaikeuksiin.
Lääkkeet kiinteistökuplan puhkeamisesta seuranneen kriisin hoitamiseen ovat olleet samanlaiset 1930-luvulla kuin nyt. 1930-luvulla Yhdysvaltain keskushallitus osti viidesosan asuntolainoista omiin taseisiinsa. Jos se muunnetaan nykyrahaksi, päädytään 750 miljardiin dollariin. Bushin hallituksen roskapankkiratkaisussa tarvittava rahasumma arvioitiin 700 miljardiksi dollariksi.
***
Vladimir Putin yläosa paljaana virvelöimässä kalavesillä. Putin kellistämässä tiikeriä. Ja nyt Putin riepottelemassa judovastustajiaan. Kyllä Kim Il-sung ja Nicolae Ceausescu olisivat kateellisia.