Kolumni

Vanhin voi­te­his­ta

Nyt ovat kummia keksineet, tutkijat. He ovat perinpohjaisesti syynänneet erilaisia juomavesiä ja tulleet siihen tulokseen, että kraanavesi on kaikkein parasta.

Nyt ovat kummia keksineet, tutkijat. He ovat perinpohjaisesti syynänneet erilaisia juomavesiä ja tulleet siihen tulokseen, että kraanavesi on kaikkein parasta. Pullotetussa vedessä on kaiken maailman ötököitä ja mikrobeja sata kertaa enemmän kuin kraanassa, ja juoma-automaattien vesissä jopa tuhat kertaa enemmän. Tutkimuksesta ei selvinnyt, käytettiinkö testissä Nokian kraanavettä, mutta luultavasti ei, koska kuulemma kaikki testatut vedet ovat juomakelpoisia mikrobeistaan huolimatta.

Tulos saa joka tapauksessa pohtimaan esimerkiksi sellaista asiaa, miksi me kuluttajat ostamme kalliilla rahalla huonoa pullovettä, kun kotoa hanasta saisi parempaa ilmaiseksi. Muutama vuosi sitten ulkomainen pullovesi valittiin vuoden turhakkeeksi, mutta nythän se näyttää suorastaan haitakkeelta. Ehkä kysymyksessä on suunnilleen sama ilmiö kuin siinä, että banaanit pitää kaupassa panna muovipussiin, vaikka niillä on jo omasta valmiina takaa paljon parempi pakkaus, vankka kuori.

Tai ehkä sittenkin veden ostaminen pulloissa on aivan järkevää kuluttamista, sillä talousteorioiden mukaan kuluttajat toimivat aina järkevästi maksimoidakseen hyötynsä. Emme ehkä haluakaan maksaa pullotetusta vedestä, vaan enemmänkin pullosta. Se voi olla hyvinkin mahdollista, sillä sellaisia käteviä muovipulloja joita veden mukana saa, on hyvin vaikea hankkia muuten. Jos vaikka kahden euron pulloveden pullon arvoksi lasketaan 10 senttiä, se haukkuu hintansa, kun siihen liruttaa puhdasta kraanavettä 20 kertaa. Jos sen käyttää 21 kertaa, tappiota ei tule, vaikka alkuperäisen veden laskee lavuaarista alas.

Sellainenkin teoria voidaan kehittää, että ostaessamme emme halua sen paremmin vettä kuin pulloakaan, vaan nimenomaan niitä mikrobeja, joita on siis sata tai tuhat kertaa enemmän kuin kotona. Tällainen ajattelu ei olisi lainkaan uutta Suomessa, missä on totuttu arvioimaan esimerkiksi hernekeiton laatua sen sisältämien sattumien lukumäärän perusteella. Kukapa nyt oikeasti pelkästä vedestä maksaisi, mutta sen arvo nousee, kun siinä on mukana jotain sisältöä.

Myyjän kannalta vesitestin tulos voi olla huolestuttava, koska kaikki eivät ehkä enää ole valmiita maksamaan pöpöpitoisista pulloista, vaan siirtyvät käyttämään kraanavettä. Onneksi tähänkin pulmaan on ratkaisumalleja yllin kyllin. Jos pulloveden myynti annetaan Alkon monopoliksi, ei kulu kauankaan, kun jo kotitekoisen veden käyttö kielletään laissa. Kohta on poliisi ovella kyselemässä, että onkos teillä täällä oma kraana, kun naapurit ovat kuulleet veden lorinaa.

Vielä tuottavampaa on antaa vesihuolto Fortumin monopoliksi. Silloin saadaan maan jokaiseen vesihanaan mittari, jonka perusteella laskutetaan hanavedestä vähintään kaksinkertainen hinta pulloveteen verrattuna. Voittoa tulee kuin suokuokalla jaettavaksi optioina Fortumin pomoille.