Suomen terveydenhuolto on viime päivinä saanut osakseen kielteistä julkisuutta, kun Yle on lämmitellyt lähetyksissään joulukuussa 2005 julkaistua OECD:n tutkimusta. Sen tietojen keruun jälkeen kansallinen terveyshanke on edennyt paljon. Selvitettäviä pulmiakin on yhä.
Suomalaiset ovat viime päivinä kuunnelleet korvat hörössä Yleisradion ajankohtaislähetyksiä siitä, kuinka epätasa-arvoista terveydenhoito onkaan Suomessa. Lähteenä mainitaan OECD:n tutkimus. Merkillistä kyllä, tuoretta OECD:n tutkimusta aiheesta ei ole. Tiedot ovat peräisin järjestön jo joulukuussa 2005 julkistamasta raportista. Osin sen tiedot kerättiin jo 2004. Esimerkiksi hoitotakuu on edennyt raportin julkaisemisen jälkeen pitkälle.
Raportin mukaan Suomi oli terveydenhoidon epätasa-arvossa kolmanneksi huonoimmalla sijalla teollisuusmaista. Vain USA:n ja Portugalin järjestelmän arvioitiin suosivan vielä selvemmin hyvätuloisia. Kuten peruspalveluministeri Liisa Hyssälä tiistaina Ylen Ykkösaamun haastattelussa totesi, Suomen lukuja värittää sinänsä hyvin toimiva työterveyshuolto.
Työssäkäyvät pääsevät työterveyshuollon kautta nopeasti hoitoon. Julkisessa terveydenhoidossa eteneminen on usein hitaampaa. Niin käy usein varsinkin maaseudun pienten terveyskeskusten kautta tuleville potilaille.
Työelämässä olevien tulotaso on keskimäärin huomattavasti korkeampi kuin ns. passiiviväestöllä. Niin katsoen tulot näyttävät vaikuttavan hoitoon pääsyyn ratkaisevasti, mutta käsitys on epätarkka, ja kukaan tuskin haluaa purkaa hyvin toimivaa työterveyshuoltoa. Sen ansiosta sairauslomat jäävät lyhyiksi ja jopa monet uhkaavat pitkäaikaissairaudet saadaan ehkäistyksi. Työssäkäyvän väestön terveydentilasta kannattaa huolehtia. Järjestelmä maksaa itsensä korkojen kanssa takaisin.
Aivan oikeutettua on silti kysyä, eikö koko väestön terveydentilasta tule pitää hyvää huolta. Siinä suhteessa Suomessa on yhä tekemistä, vaikka vuonna 2001 aloitettu kansallinen terveyshanke ja sen keskeinen osa, hoitotakuu, ovatkin tehostaneet merkittävästi koko väestön hoitoon pääsyä. Toimenpiteisiin yli kuusi kuukautta jonottaneiden määrä on kutistunut kymmenesosaan siitä, mistä lähdettiin liikkeelle.
Erityisen tehokasta jonojen purku oli viime vuoden jälkipuoliskolla Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, jossa hoitotakuun toteutus takelteli pitkään. Yli puoli vuotta jonottaneiden määrä väheni neljässä kuukaudessa vajaalla kahdella tuhannella potilaalla eli yhtä paljon kuin edeltävinä neljänä vuotena.
Jonojen purkua vauhditti osaltaan viitisen kuukautta voimassa ollut sopimus terveydenhuollon ulkoistuksiin erikoistuneen MedOnen kanssa. Tosin toimenpiteitä saatiin erikoisjärjestelyin vauhditetuiksi myös Oysin oman väen voimin.
Vaikka kehitys oli hoitotakuun osalta keskimäärin hyvää, joissakin sairaanhoitopiireissä jonojen purku hidastui tai pysähtyikin. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on vielä paljon tekemistä.
Tekemistä on myös pienissä terveyskeskuksissa. Niihin on vaikea saada henkilöstöä. Palvelurakenteita uudistettaessa onkin huolehdittava siitä, ettei maahan jää yhtään sellaista terveyskeskusta, jolle esimerkiksi päivystysten järjestäminen käy pienuudesta johtuvien ongelmien takia hankalaksi.