"Lasten kilpaurheilu herättää suuria tunteita. Jopa asian käsittely nostaa tunteet pintaan", toteaa lastenpsykologi Tuovi Keränen.
Hän puhui eilen Oulussa Nuoren Suomen Kilpailo -kampanjan puitteissa seuratoimijoille ja urheilevien lasten vanhemmille.
Kampanja korostaa aikuisten vastuuta lasten kilpailemisen ilmapiiristä ja pyrkii lisäämään lasten kilpailemisen iloa.
Keräsen mukaan lasten liikuntaharrastuksen pitäisi herättää suurimmat tunteet itse lapsessa, joka saa nauttia liikunnasta ja opiskella uutta.
"Liikunnan pitäisi olla leikin jatke ja leikki tukee lasten psyyken kehittymistä", Keränen sanoo.
Liian ankara vaatiminen pienten lasten liikunnassa voi psykologin mukaan haitata itsetunnon kehitystä.
"Varsinkin alle 10-vuotiasta lasta on suojattava kohtuuttomalta arvostelulta."
Keränen näkee terapiassa usein varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka omia toteutumattomiksi jääneitä haaveita pyritään väkisin ja pakottamalla siirtämään jälkikasvulle.
"Ylipainoinen tyttö ei halunnut jatkaa baletin harrastamista. Terapiassa selvisi, että hän halusi sen sijaan tulla maailman parhaaksi postimerkkien keräilijäksi. Lopulta päädyttiin siihen, että tytön äiti alkoi itse harrastaa senioribalettia", Keränen muistaa.
Hyvä tapa saada lapsi mukaan liikuntaharrastukseen on oma esimerkki.
"Jos isä tai äiti harrastaa intohimoisesti, lapsi voi ikään kuin kasvaa sisään liikuntaan."
Liikuntaharrastuksen aloittamisella ei aina tarvitse olla kiire. Joskus aloittamisen siirtäminen parilla vuodella voi olla paras ratkaisu.
"Juuri nyt elämme psykologisella termillä ilmaistuna narsistista aikaa. Kaikkien pitäisi olla parhaita keinolla millä hyvänsä. Jotkut vanhemmat alkavat suunnitella jo kolmevuotiaille urheilu-uraa", Keränen hymähtää.
Psykologi nostaa varoittavan sormen pystyyn, kun lapselle aletaan puuhata kunnianhimoista urheilu-uraa.
"Silloin puututaan lapsen kehitykseen erittäin ratkaisevalla tavalla. Vanhempien ja valmentajien vastuu nousee potenssiin tuhat", lastenpsykologi Keränen muistuttaa.