Sanomalehtien lukemista on useimmiten tutkittu kysymällä kuka lukee, mitä lukee ja kuinka kauan. Väitöstutkimuksessaan YTL Anita Kärki avaa toisenlaisen näkökulman ja kysyy: miten?
Kärjen tutkimuksen mukaan sanomalehden säännölliseksi lukijaksi tullaan ennen kaikkea tulkinnallisten yhteisöjen kautta. Yksi tärkeä tulkinnallinen yhteisö on lapsuudenkodin perhe. Sanomalehteä lukevat vanhemmat toimivat lapsille eli potentiaalisille tuleville lukijoille esimerkkinä ja kiinnostuksen herättäjinä sanomalehden lukemiseen.
Tulkinnallinen yhteisö voi olla myös lukijan entinen, pieni syntymäpaikkakunta, jonka paikallislehteä lukija tilaa uudelle asuinpaikkakunnalleen. Pienestä paikallislehdestä lukija hakee juttuja tutuista paikoista ja ihmisistä, joiden kanssa hän tuntee yhteenkuuluvuutta.
Kärki kiinnittää erityistä huomiota siihen, että sanomalehden säännölliseksi lukijaksi tulemiseen tarvitaan myös muita, läheisiä lukijoita: sanomalehden lukijaa ei siten tulisikaan tarkastella pelkästään muista lukijoista riippumattomana, autonomisena lukijana.
Rutiinit luovat turvallisuutta
Kärki käsittelee tutkimuksessaan sanomalehden lukemista osana lukijoiden arkea. Säännölliselle sanomalehden lukijalle tärkeitä ovat rutiinit; tavallisesti sanomalehti luetaan aamiaispöydässä.
Kärki tulkitsee, että sanomalehden lukemiseen liittyvät piintyneet tavat osaltaan luovat lukijalle ontologista turvallisuutta. Näin siitäkin huolimatta, että lehdet usein sisältävät kaikkea muuta kuin turvallisuutta herättäviä uutisia.
Lukemiseen liittyvät rutiinit jäsentävät ja kokoavat lukijan arkea, joka nykypäivänä on, paradoksaalisesti sinänsä, täynnä muun muassa medioiden kautta tulvivia ärsykkeitä.
Sanomalehden lukijat ovat nykypäivänä hyvin tietoisia siitä, että samaa aihetta voidaan lehdissä käsitellä hyvinkin eri tavoin näkökulmasta riippuen. Lukijat eivät aina ole kokeneet olevansa näin tiedostavia.
Tutkimuksen aineiston lukijat kertovat, että aikaisemmin he saattoivat uskoa lehden tarjoamaan näkökulmaan ikään kuin absoluuttiseen totuuteen. Kärjen mukaan lukijoilla on tiettyjä strategioita, joilla he onnistuvat luovimaan monia tulkintoja tarjoavassa nykymaailmassa.
Yksi näistä strategioista on, että lukijat arvioivat lehteä kohtaan tuntemaansa luottamusta epäilemällä lehden vaikuttimia. Tällöin lehdellä epäillään olevan ketunhäntä kainalossa ja kertovan vain osatotuuksia.
Toinen strategia on vertailla tietoisesti eri lehtiä ja medioita toisiinsa ja punnita niiden sanomisia toisiaan vasten peilattuna. Tässä strategiassa lukijat hyväksyvät sen, että "totuuksia" ja näkökulmia voi olla monia. Olennaista on vertailla eri näkökulmia ja luoda sen jälkeen oma näkemyksensä asiasta.
Kolmantena strategiana on erottaa vakavampi uutispuoli sekä viihdyttävä ja sensaatiohakuinen iltapäivälehtimäisyys toisistaan ja arvioida niitä siten omissa kategorioissaan.
Kärjen tutkimuksen aineistona on 213 sanomalehtielämäkertaa, joissa kirjoittajat kertovat sanomalehden lukemisesta omassa elämässään ja arjessaan aina lapsuudesta nykyhetkeen.
Kärjen tutkimusmenetelmä, elämänkertametodi, antaa uudenlaisen näkökulman sanomalehden lukemisen tutkimukseen liittäessään sanomalehden lukemisen lukijan elämänkokonaisuuteen ja arkeen.
Tutkimuksen aineisto on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vastaajaverkon kautta syksyn 1999 ja alkuvuoden 2000 aikana.