Korkein oikeus haapajärvisen lapsen vanhempiin kohdistetut pahoinpitely syytteet. Korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa ei ollut näyttöä siitä, että vanhemmat olisivat aiheuttaneet vauvansa vakavat vammat.
Noin kuukauden ikäisestä tyttövauvasta löytyi elokuussa 2009 useita murtumia sekä mustelmia ja ruhjeita. Syyttäjä vaati vanhemmille rangaistusta ensisijaisesti törkeästä pahoinpitelystä ja toissijaisesti törkeästä vammantuottamuksesta.
Syyttäjän mukaan noin kuukauden ikäisen vauvan saamat vammat olivat joko vanhempien aiheuttamia tai ne olivat tulleet vanhempien huolimattomuuden vuoksi.
Korkein oikeus jätti tutkimatta syyttäjän toissijaisen rangaistusvaatimuksen törkeästä vammantuottamuksesta. Tämä johtui siitä, että syyttäjä esitti korkeimmassa oikeudessa laajemman teonkuvauksen kuin hovioikeudessa.
Aristavan käden vuoksi neuvolaan
Osa lapsen vammoista huomattiin neuvolassa, ja loput löydettiin sairaalassa tehdyissä tutkimuksissa. Murtumia oli eri puolilla kehoa kaikkiaan kymmenkunta.
Vanhemmat kertoivat vieneensä vauvan alun perin neuvolaan aristavan käden takia.
Terveydenhoitaja oli jo aiemmin kiinnittänyt huomiota lapsen poskessa olleeseen mustelmaan, minkä vuoksi neuvolakäyntejä oli lisätty. Vanhemmat itse kertoivat mustelman syyksi sen, että tutti oli jäänyt yöllä lapsen posken alle viideksi tunniksi.
Vanhemmat kiistivät tehneensä lapselleen väkivaltaa ja vakuuttivat tietämättömyyttään murtumien synnystä. He pitivät ainoana mahdollisuutena sitä, perheessä hoidossa ollut suurikokoinen koira olisi aiheuttanut vammat.
Vanhemmat kertoivat löytäneensä kerran noin 50–60-kiloisen sekarotuisen dobermanni-labradorinnoutajan tytön pinnasängystä. Koiran tassut olivat olleet lapsen rinnan päällä. Lapsi oli heidän mukaansa itkenyt mutta rauhoittunut nopeasti. Vanhemmat eivät kertomansa mukaan havainneet tytössä tuolloin mitään merkittäviä ulkoisia vammoja.
Tapaturmakin mahdollinen
Korkein oikeus piti epätodennäköisenä sitä, että luunmurtumien syynä olisi ollut koiran astuminen lapsen päälle. Oikeus ei myöskään uskonut, ettei vanhemmilla olisi minkäänmoista tietoa vammojen taustoista.
Lääkärinlausuntojen perusteella luunmurtumat aiheutuivat huomattavan suuren ulkoisen voiman seurauksena. Yksittäisen luunmurtuman osalta voimaa voidaan kuvata vertaamalla sitä lapsen putoamiseen korkealta ja lukuisten luunmurtumien osalta painavan kirjahyllyn kaatumiseen lapsen päälle tai vakavaan autokolariin tilanteessa, jossa lapsi ei ole vöillä kiinni turvakaukalossa.
KKO piti mahdollisena, että luunmurtumat ovat voineet syntyä pahoinpitelemällä mutta myös esimerkiksi tapaturmaisesti. Koska vammojen syntytapa jäi epäselväksi, syyte törkeästä pahoinpitelystä tai törkeästä vammantuottamuksesta hylättiin.
KKO:n tuomion lopputulos oli sama kuin käräjillä ja hovioikeudessa aiemmin. Hovioikeus hylkäsi syytteen, koska sen mukaan jäi selvittämättä, kumpi vanhemmista oli pahoinpidellyt lasta tai että he olisivat tehneet niin yhdessä.