Elämme aika arveluttavia aikoja, sillä yhä vielä vietetään isänpäivää, vaikka juuri äsken jokin tasa-arvolautakunta esitti, että sukupuoliväritteisistä nimityksistä pitäisi pyrkiä eroon. Sana isä viittaa ihan suoraan vain yhteen sukupuoleen. En ole ainakaan kuullut naispuolisista isistä, vaikka mistä senkään nykyaikana tietää.
Aivan sama epäkohta koskee tietysti myös äitienpäivää. Sitä eivät pysty miehet viettämään, elleivät ole synnyttäneet. Vääryys vielä korostuu siinä, että naisäideille päivä on varattu monikossa - ikään kuin ihmisellä voisi olla monta äitiä. Monikko sopisi vähän paremmin jopa isienpäivään, sillä joskushan isäkandidaatteja on useampia, äitejä ei koskaan.
Jos näille seksistisille päiville ruvetaan kehittämään korrekteja nimityksiä, monelle tulee varmaan ensimmäisenä mieleen viattomien las-
ten päivä, jota voivat joulunpyhien välissä viettää niin tytöt kuin pojatkin. Ei viattomien vanhempien päivä kuitenkaan kuulosta oikealta sekään, vaikka se sopisi sekä isille että äideille. Sekin nimittäin erottelee ihmisiä: vialliset vanhemmat eivät voisi sitä viettää, ja paljon muita ei taida olla olemassakaan, jos psykiatreilta kysytään. Vanhempien vikahan se yleensä on, kun lapsista tulee semmoisia kuin tulee.
Jotakuinkin neutraali ilmaisu on pelkkä vanhempainpäivä, jolloin juhlittaisiin sekä isiä että äitejä samalla kertaa. Kun isänpäivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina ja äitienpäivää toukokuun toisena sunnuntaina, vanhempainpäivä sopisi luontevasti niiden puoliväliin, helmikuun viidenneksi sunnuntaiksi. Se on sikäli oivallinen päivä, että sellainen osuu kalenteriin suunnilleen vain joka seitsemäs vuosi, koska helmikuussa on normaalisti 28 päivää. Tuollainen tahti olisi ihan sopiva hössötykseen, johon kuuluu täytekakun tekoa, lahjojen ostamista ja kahvin kantamista vuoteeseen. Lapsetkaan eivät seitsemässä vuodessa ehdi varttua ihan piloille, vaan jokainen ennättää kokea pari vanhempainpäivää ennen murrosikäänsä.
Ainoa haittapuoli vanhempainpäivässä on se, että talouselämä saattaa vähän kärsiä, jos vuodesta katoaa kaksi sesonkia, joiden aikana myydään melkein koko vuoden kirjat, tohvelit ja purkkiruusut. Mutta eipä hätää, ainahan voidaan keksiä uusia päiviä. Niitä on nykyaikana tarjolla vaikka kuinka paljon, kun uusperheitäkin on joka lähtöön. Entisen isänpäivän tilalle marraskuuhun voidaan sijoittaa isovanhempainpäivä ja toukokuuhun vaikka elatusavun päivä. Pieniä piikkejä myyntilukuihin saadaan vaikka joka kuukaudelle, kun aletaan viettää orpananpäivää, nadonpäivää, kälynpäivää, kydynpäivää, exänpäivää, munlastenpäivää, sunlastenpäivää, meidänlastenpäivää ja niin edelleen. Näistä osa taitaa tosin viitata jompaankumpaan sukupuoleen, mutta käytännössä ei kukaan muista, ovatko nato, käly tai kyty miehiä vai naisia.
Jos tuokaan ei vielä riitä, kaupan sesonkeja voidaan elvyttää lisäämällä myymälöiden aukiololakiin pykälä, jonka mukaan liike saa olla auki kydynpäivää seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, jos sen myymäläpinta-ala ilman tuulikaappia ei ylitä 400 neliömetriä.