Oulussa kolmisen vuotta peruskoulussa käytössä ollut kodin ja koulun välisen yhteistyön muoto, vanhempain vartti on todettu tarpeelliseksi ja hyväksi kaikkien osapuolten kannalta, mutta sen korvauksista on syntynyt kiista.
Opettajien ammattijärjestö ja opetuslautakunta haluavat edelleenkin säilyttää ensi vuoden budjetissa erillisen 120 000 euron määrärahan, mutta kaupungin keskusvirastossa se on pyyhitty yli maanantaina valtuuston tulevassa budjettiesityksessä.
Opetustoimenjohtaja Pekka Pasasen mielestä määrärahan poistamiselle on peruste. Elokuussa hyväksytyssä opettajien virkaehtosopimuksessa näet yhteistoiminta-aikaa, johon kuuluu myös kodin ja koulun yhteistyö, on kasvatettu peräti
50 prosenttia.
Pasasen mielestä opettajat saisivat sitä kautta tekemästään työstä korvauksen, vaikka määräraha poistettaisiinkin toisaalta. Opettajien ammattijärjestön mielestä kysymys on normaalin työn lisäksi erillisestä kuntakohtaisesta järjestelmästä, jota ei voi määritellä laissa, asetuksissa tai sopimuksissa.
Oulussa ja Jyväskylässä tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että opettajien työaika on jo pitkään ollut ylikuormittunut. Syynä on myös oppilashuollon räjähdysmäinen kasvu.
Palkattoman ylityön osuus on merkittävä, kun opettajat tekevät ylityöaikaan liittyvää työtä kaksinkertaisen, jopa kolminkertaisen määrän.
Opetuslautakunnan puheenjohtajan Pertti Savolaisen mielestä kodin ja koulun välinen yhteistyö nykyisellä tavalla syvennettynä on ehkäisevää sosiaalityötä parhaimmillaan.
Jos oppilaan ongelmiin päästään puuttumaan ajoissa, nuori saattaa välttyä tuhoisalta ja yhteiskunnalle huomattaviakin kustannuksia aiheuttavalta kierteeltä.
Savolaisen mielestä vanhempien vartit tukevat Oulussa sovittua strategiaa. Pyrkimyksenä on saada kaikki oppilaat peruskoulun ja vielä toisenkin asteen läpi.
Ongelmien
ehkäisemistä
Kahden lapsen äitinä, ja toisaalta Pöllönkankaan yhtenäiskoulun opettajana vanhempien varttiin osallistunut Tytti Reunamäki sanoo olevansa pettynyt, jos opettajille vanhempain vartista maksettavia korvausrahoja ei palauteta budjettiesitykseen.
Reunamäki pitää keskustelua tarpeellisena ainakin ensimmäisen luokan keväällä ja muulloin tarpeen mukaan. Lasten vanhempana hän kokee, ettei voi vaatia opettajalta sellaista työtä, josta ei saa korvausta.
Reunamäen mielestä vanhemmat voivat olla myös itse aktiivisempia ja ottaa opettajaan yhteyttä, vaikka eivät arviointikeskusteluja käytäisikään. Reunamäkikin näkee, että kodin ja koulun välinen yhteistyö on ehkäisevää sosiaalityötä.
Aikaisella ongelmiin puuttumisella voidaan säästää rahamäärä, joka nyt käytettäisiin opettajille maksettaviin korvauksiin.
Lintulammen koulun opettaja Merja Pasanen sanoo käyneensä keskusteluja vanhempien kanssa paljon aikaisemmin kuin opetuslautakunta niitä edellytti.
Hän uskoo, ettei hän ole ainoa näin toimiva opettaja. Lähes kaikki Pasasen oppilaiden vanhemmat ovat osallistuneet keskusteluun.
Keskustelun perustana voi olla oppilaan itsearviointi. Keskustelussa asetetaan tavoite ja tarkastellaan myöhemmin, miten se on toteutunut.
Tapaamisesta voi muodostua myös kehityskeskustelu, jossa painottuvat vaikkapa oppilaaseen liittyvät sosiaaliset asiat. "Joidenkin oppilaiden kohdalla arviointikeskustelu on välttämätöntä", sanoo Pasanen.