Luin tämän kirjoituksen pohjaksi uunituoreen perhebarometrin ja minua yllätti, että väestötutkijat ovat yllättyneitä syntyvyyden laskusta. Itselleni tämä ei suinkaan ole mikään yllätys, sillä olen työskennellyt kuntajohtajana kunnissa, joissa syntyvyyden aleneminen on ollut rajua.
Syy tähän on ollut lisääntymisikäisen väestön väheneminen ja erityisesti 18-30-vuotiaiden naisten osuuden pieneneminen harvaan asutuissa kunnissa. Hedelmällisyys on pysynyt kohtuullisen hyvällä tasolla muuhun maahan verrattuna, tosin myös täällä pienentynyt.
Viime vuosien syntyvyyden lasku on ollut merkittävä. Tosin tilanne ei ole ennen kokematon. Vuonna 2016 kokonaishedelmällisyys- luku oli Suomessa 1,57. Edellisen kerran hedelmällisyys on laskenut alle 1,6:n 1970-luvun alkupuolella, jolloin kokonaishedelmällisyys jäi 1,50:een.
Tilanne tuolloin ei näyttäytynyt niin dramaattisena, koska nuorten ikäluokkien määrä oli huomattavasti nykyistä korkeampi. Nyt olemme tilanteessa, jossa vuoteen 2030 mennessä Suomessa on 75 000 työikäistä vähemmän. Alle 15-vuotiaiden määrä ryhtyi laskemaan jo 1960-luvulla. Tuohon kehitykseen lienee vaikuttaneen merkittävästi myös ehkäisymenetelmien kehittyminen.
Todella harva väestötutkija on nostanut aktiivisesti esille, että maaseudun väestömäärään laskiessa, myös hedelmällisyys on laskenut. Toimiala ja asuinalue vaikuttavat siihen, minkä ikäisenä vanhemmaksi tullaan. Kaupungeissa tullaan vanhemmaksi myöhemmin kuin maaseudulla, ja yrittäjät, maanviljelijät ja kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat. Lisäksi hedelmällisyys on Helsingissä alhaisin koko Suomessa.
Väestöliiton perhebarometreissä on tiedusteltu aikuisväestöltä, mitkä tekijät olivat tärkeitä syitä sille, miksi lapsen saaminen ei tuntunut ajankohtaiselta. Yksi väittämistä koskee muiden mielenkiinnon kohteiden merkitystä lapsenhankinnan esteenä (”Halu tehdä muita minua kiinnostavia asioita”) ja toinen lapsen vaikutusta nykyiseen elämäntyyliin ("Joutuisin luopumaan nykyisestä elämäntyylistäni"). Nämä syyt olivat nousseet huomattavasti tärkeämmälle sijalle nuorten aikuisten mielissä vuonna 2015 verrattuna aikaisempaan, vuonna 2008 toteutettuun kyselyyn (Miettinen 2015). Kun 2008 vain joka kymmenes nuori aikuinen piti näiden syiden merkitystä hyvin tärkeänä, osuus oli kasvanut runsaaseen kolmasosaan vuonna 2015.
Nykypäivän vanhemmuus näyttäytyykin herkästi selviytymistarina, josta vaivoin selviää hengissä. Luopumisena. Ruuhkavuodet ovat käsite, jota me nuoret aikuiset itse myös ruokimme. Me vaadimme itseltämme ja lapsiltamme aivan liikaa hengästymiseen saakka.
Lapselle on tärkeää, että hänellä vähintään yksi harrastus ja vähintään yksi ystävä. Tärkeintä on rakastava vanhempi ja turvallinen aikuinen, säännöllinen elämänrytmi, terveellinen ruoka ja riittävä määrä liikuntaa sekä ulkoilua. Lisäksi tarvitaan normaalien elämäntaitojen oppimista.
Itse synnyin maatalousperheeseen vanhempieni ollessa parikymppisiä. Oman perheeni ensimmäinen lapsi syntyi minun ollessa lähes 31-vuotias. Mitä se vaati? Vakituisen työpaikan, muuton maalle ja avioliiton.
Lisäksi olin siinä onnellisessa asemassa, että lapsi tuli silloin kun häntä toivoimme. Näin ei aina suinkaan ole. Ellen olisi muuttanut kotiseudulle takaisin, en ole varma olisiko minulla vieläkään lapsia. Lisäksi minulla oli mahdollisuus palata takaisin töihin molempien lasten ollessa noin puolivuotiaita. Puolisolla oli mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa. Koko vanhemmuuden ajan kunnallinen päivähoito, varhaiskasvatus ja isovanhempien tuki on ollut olennainen osa mahdollisuutta sovittaa yhteen työ, vanhemmuus ja vapaa-aika.
Vanhemmuus vaikuttaa miesten tulokehitykseen myönteisesti ja naisten kielteisesti. Perheen perustamisen ei tulisi vaikuttaa kielteisesti naisen palkkakehitykseen. Tarvitsemme poliittisia päätöksiä tämän epäkohdan poistamiseksi. Vanhemmuuden kustannuksia tulee voida jakaa nykyistä paremmin työantajien kesken.
Samoin vanhempien vapaiden jakamista tulee edelleen edistää. Erityisesti yksinyrittävien naisten asemaa äidiksi tulon hetkellä tulee parantaa. Mikäli haluamme edistää naisten yrittäjäksi hakeutumista ja samaan aikaan edistää vanhemmaksi tuloa, on tämä asia otettava erityiseen vakavasti.
Lisäksi tarvitaan muutoksia asenteissa: kotitöiden jakamisessa, työpaikkojen lapsiystävällisyydessä ja vanhemmuuden vaatimuksissa. Perhebarometrin mukaan nuorilla ja jopa nuorilla aikuisilla on selkeästi puutteellinen kuva iän vaikutuksesta naisten ja miesten hedelmällisyyteen. Tämä olisi helposti korjattavissa lisäämällä tietoa lisääntymisterveydestä.
Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.