Alaikäisten juopottelua ei saada aisoihin ennen kuin vanhemmat ottavat vastuun jälkikasvustaan. Ylenmääräisten vapauksien sijaan tarvitaan rajoja ja aitoa välittämistä.
Monien tutkimusten mukaan suomalaisnuoret kuuluvat humalajuojien kärkijoukkoon Euroopassa. Alkoholia otetaan kohtuullisen harvoin, mutta rajusti. Tästä syystä suomalaisnuoret myös törmäävät monenlaisiin kahnauksiin ja vaikeuksiin keskimääräistä useammin.
Viime vuonna julkistettu Espad-tutkimus vahvistaa käsitystä vanhempien valvonnan vaikutuksesta nuorten käytökseen. Niissä maissa, joissa vanhemmat tuntevat lastensa vapaa-ajan puuhailut, humalajuomista on vähemmän. Suomi kuului Viron, Norjan, Venäjän, Ruotsin, Liettuan ja Ison-Britannian kanssa maihin, joissa vanhemmat tiesivät vähiten lastensa viikonlopun vietosta. Suomi oli maista ainoa, jossa tyttöjen vapaa-aikaa valvottiin yhtä vähän kuin poikien.
Vanhempienpiittaamattomuus lastensa asioista näkyi viime viikonloppunakin, kun nuoret juhlivat lukuvuoden päättymistä. Poliisi ja muut ammattiauttajat olivat valmiina ohjaamaan humaltuneita ja sammuneita nuoria kotiin - tai putkaan, jos koti oli tyhjä tai vanhemmat siinä kunnossa, etteivät he kyenneet auttamaan edes itseään.
Oulussa poliisi kampanjoi koko viime viikon saadakseen vanhempia mukaan viikonlopun partiointiin. Viestin sanoma oli: tulkaa kaduille katsomaan, missä kunnossa lapsenne ovat. Poliisin vetoomus ei sentään kaikunut kuuroille korville, mutta eipä paljon muutenkaan. Esimerkiksi Oulussa vanhemmat eivät osallistuneet katupartiointiin niin innokkaasti kuin poliisi oli toivonut. Ehkä isät ja äidit olivat menneet mökeilleen - tai sitten he juopottelivat siinä, missä lapsensakin.
Tutkimusten mukaan nuoret juovat kuten vanhempansakin. Esimerkiksi Italiassa saa juoda, mutta se ei saa näkyä. Suomessa taas perjantaikänni kuuluu niin vahvasti kulttuuriin, että sitä on vaikea kitkeä pois edes valistuksella. Vanhemmat myös hankkivat lapsilleen alkoholijuomia. Ehkä niin oli tehty myös koulun lopettajaisviikonlopun alla.
Suomessa korostetaan yksilöllisiä arvoja ja valinnanvapautta. Luultavasti sen vuoksi on vaikea löytää ketään, joka selkeästi neuvoisi vanhempia pitämään parempaa huolta lapsistaan. Suuri osa heistä valvoo jälkikasvuaan, mutta hälyttävän paljon on niitä, jotka eivät piittaa, mitä nuoret touhuavat. Lapsille ei aseteta kotona rajoja, joiden noudattamista myös valvottaisiin. Ja jos vanhemmat itse ovat syrjäytyneet, lapselta vaaditaan liian paljon liian nuorena. Näiden perheiden vaikeuksiin tulisi puuttua paljon nykyistä aikaisemmin.
Viime viikonloppuna poliisi otti alusta alkaen tiukan linjan. Poliisivoimia oli vahvistettu ja vanhempia kutsuttu avuksi katupartiointiin. Nuorilta tavattuja viinoja kaadettiin armotta maahan. Nuorten juhlinta ei nyt poliisin näyttävän läsnäolon takia ollut niin rajua kuin aikaisempina vuosina. Tästä huolimatta ensi kertaa kaduilla partioivia näky kauhistutti.
Kaikkien vanhempien pitäisi lopultakin ymmärtää, etteivät alaikäisten ryyppyjuhlat kuulu normaaliin elämänmenoon edes koulun päättyessä saati uuden lukukauden alkaessa. Surkeinta on nähdä, miten kymmenvuotiaat sammuvat katuojaan olutpullo kainalossa. Vastuu nuorten käytöksestä on aina vanhemmilla. Sitä ei voida siirtää opettajille tai muille ammattiauttajille. Nuorille on annettava rakkautta, mutta myös tiukat rajat. Juuri se on aitoa välittämistä, ei rahan jakaminen tai ajaminen kadulle pois jaloista.