Vanhat levyt val­taa­vat kaupat

Kuka tahansa voi sen nähdä. Markettien ja musiikkiliikkeiden halpalevyosastoilla on lukuisia vanhojen levyjen uusintajulkaisuja. Nämä löytyvät hyllystä esimerkiksi Greatest Hits -nimisinä.

Levykauppias Markus Hänninen tietää, että uudelleen julkaistavien levyjen joukossa voi olla todellisia helmiä.
Levykauppias Markus Hänninen tietää, että uudelleen julkaistavien levyjen joukossa voi olla todellisia helmiä.
Kuva: Leinonen Jukka

Kuka tahansa voi sen nähdä. Markettien ja musiikkiliikkeiden halpalevyosastoilla on lukuisia vanhojen levyjen uusintajulkaisuja. Nämä löytyvät hyllystä esimerkiksi Greatest Hits -nimisinä.

Uudelleenjulkaisuvyöryn takana ovat äänitteiden tekijänoikeuksien lakkaaminen 50 vuoden jälkeen. Säveltäjillä ja sanoittajilla suoja-aika sen sijaan on 70 vuotta kuolemasta.

Sen jälkeen äänitteet ovat vapaata riistaa, ja kuka tahansa voi perustaa nyrkkipajan ja julkaista vaikka Elviksen Mystery Trainin uudelleen. Tai ainakin periaatteessa.

"Näin epäreilulla tavalla se todellakin taitaa mennä tekijänoikeuslain mukaan. Itse en sitä kuitenkaan kenellekään suosittelisi", apulaisjohtaja Lauri Kaira tekijänoikeusjärjestö Gramexista toteaa

Siinä missä lakimiehet purevat juridisia pähkinöitä, halpalevy-yhtiöt toimivat ja suoltavat levyjä markkinoille. Esimerkiksi Louis Armstrongilta on nopealla silmäyksellä marketin hyllyssä ainakin viisi erilaista kokoelmaa.



EU painii ongelman kimpussa


Levy-yhtiöt, artistit ja levytuottajat ovat huolissaan. Mitä lähemmäs 60-luvun Beatles-buumi tulee 50 vuoden ikää, sitä huolestuneemmaksi he tulevat.

Tällä hetkellä asiaa puidaan Euroopan komissiossa, jotta äänitteiden suoja-aika saataisiin hilattua samalle tasolle kuin se on USA:ssa, eli osavaltiosta riippuen noin 100 vuotta.

"Eurooppalaisten kilpailukyky jenkkeihin verrattuna haluttaisiin säilyttää. Suoja-aika haluttaisiin samaksi kaikille, eli vähintään 70 vuoteen kuten säveltäjillä ja sanoittajilla", apulaisjohtaja Tommi Kyyrä Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:stä kertoo.

Myös suomalaisia päälle 50 vuotta vanhoja äänilevyjä on ilmaantunut kauppojen hyllyille. Esimerkiksi Tapio Rautavaaran ja Olavi Virran halpiskiekkoja on putkahdellut markkinoille.

Pääosin suomalaiset retrolevyt ovat korkeatasoisia, kuten esimerkiksi Sointu- ja Rytmi -yhtiöiden uudelleenjulkaisut. Ari Hakulinen on julkaissut levy-yhtiöllään lukuisia vanhoja suomalaisia iskelmiä, muun muassa vanhoja Sointu-yhtiön kiekkoja.

"Popin kultaiset vuodet alkavat olla käsillä. Epäilen, että oikeudenomistajat julkaisevat itse omat kokoelmansa ennen kuin suoja-aika umpeutuu", Hakulinen arvelee.

Hän huomauttaa, että muita tekijänoikeuskorvauksia vanhoista levyistä ei tarvitse maksaa kuin niin kutsutun mekanisoimiskorvauksen, joka on kansankielellä Teosto-korvaus. Se on noin euro painettua levyä kohtaan.



Halpislevyjen äänen-toisto voi vaihdella


SonyBMG:n avainasiakaspäällikkö Mika Myyryläinen suosittelee pidättäytymään virallisissa levy-yhtiöjulkaisuissa.

"Niissä äänenlaatu voi olla parempi, koska musiikki on usein otettu alkuperäisiltä masternauhoilta", Myyryläinen tietää.

Uudelleenjulkaisun pitäisi olla kopioitu alkuperäiseltä äänitteeltä eikä myöhemmin tehdyltä cd:ltä. "Jos cd masteroidaan uudelleen, niin silloinhan sen äänitteen suoja-aika alkaa nollasta. Asianharrastajat kyllä kuulevat, onko alkuperäinen lähde vinyyli vai cd. Tuotetasolla tätä on kyllä vaikea valvoa."

Timo Wuori Artie-musiikista huomauttaa, että isojenkin levy-yhtiöiden uudelleenjulkaisujen äänentoisto voi heitellä.

"Palautin juuri erään Duke Ellington -cd:n, jonka äänentoisto oli huonompi kuin alkuperäisen vinyylin", Wuori kertoo.

Oululaisen levykauppa Kullaksen myyjä Markus Hänninen tietää, että halpalevyissä saattaa olla tasoeroja.

"Hiljattain jouduin palauttamaan Edith Piafin levyerän, koska niitten äänenlaatu oli niin kehno", Hänninen toteaa.

Ilmoita asiavirheestä