Terveyskeskustoiminnan suurimmat vaikeudet liittyvät koulutukseen ja osaamiseen, johtamiseen, piintyneisiin käytäntöihin ja henkilöstörakenteeseen sekä terveyskeskusten kokoon, toteaa varatuomari Eila Uotila terveyskeskusten toimintaa koskevassa selvityksessään.
Selvityksen taustalla on monien terveyskeskusten vaikeus saada erityisesti lääkäreitä, mutta myös muita ammattihenkilöitä virkoihin. Selvitys luovutettiin peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle (kesk.) torstaina.
Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen Kuntaliiton teettämässä selvityksessä ehdotetaan muutoksia muun muassa koulutukseen ja johtamiseen sekä henkilöstörakenteeseen. Myös tutkimus- ja kehitystyötä esitetään koordinoitavaksi siten, että maakuntakohtaisesti perustettaisiin sairaanhoitopiireittäin kehittämis- ja osaamisterveyskeskuksia, jolloin vältyttäisiin eri terveyskeskuksissa tehtävistä päällekkäisistä tutkimuksista ja selvityksistä.
Koulutuksen tulisi osaltaan vastata siitä, että terveyskeskustyöhön saadaan osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä. Lääkärin sairaala- ja tutkimuspainotteinen peruskoulutus ei anna valmiuksia selvitä terveyskeskustyöstä.
Myös ammattikorkeakouluista valmistuvien hoitajien käytännön hoitotaidot ja kädentaidot ovat puutteellisia, koska koulutus on liian teoreettista.
Henkilöstörakenne vaikuttaa oleellisesti tehtävien järjestämiseen ja työnjakoon. Rakenteelliset seikat vaikuttavat varsinkin hammashuollossa, mutta vaikeuttavat myös lääkärien ja sairaanhoitajien sekä sairaanhoitajien ja lähihoitajien välisiä tehtävien järjestelyjä.
Houkutin suuremmista yksiköistä
Terveyskeskuksien lääkäripula on tuttua myös Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Oulussakin on ollut vaikeuksia saada sijaisia vakituisille lääkäreille, mutta lähikunnissa tilanne on vielä pahempi, kertoo sairaanhoitopiirin johtaja Pentti Silvola.
Mitä kauemmaksi Oulusta mennään, sitä heikompi lääkäritilanne on. On kuntia, joissa puolet perusterveydenhuollon vakansseista on täyttämättä, kertoo Silvola.
Lääkkeeksi lääkäripulaan pienet terveyskeskukset ovat ryhtyneet rakentamaan yhteisiä kokonaisuuksia. Esimerkiksi Siikalatvan seutukunnassa ollaan luomassa yhteistä lautakuntaa hallinnoimaan terveyspalveluja, kertoo Silvola.
"Työnantajan kokoluokan kasvu vaikuttaa varmaan keskipitkällä aikavälillä. Suurempi työnantaja lisää turvallisuuden tunnetta sekä lääkärien halua sitoutua."
Myös lääkintäneuvos Martti Rissanen sosiaali- ja terveysministeriöstä katsoo, että suuremmilla väestöpohjille rakennetut terveydenhuoltopalvelut ovat lääkäreille houkuttelevampia. Suuret yksiköt eivät ole yhtä haavoittuvia kuin pienet, ja lisäksi kun hoitohenkilökuntaa on enemmän, on työnkuvia mahdollisuus räätälöidä.
Koulutuksen sisältöä mietittävä
Vakituisten lääkärien puuttuessa ovat monet kunnat paikanneet vajetta keikkalääkäreillä. Silvolan mukaan tällä hetkellä keikkalääkärit ovat välttämätön paha, mutta sairaanhoitopiirissä toivottaisiin toiminnan olevan mahdollisimman pysyvää ja vakinaista.
Silvola näkee ratkaisun ongelmaan koulutusjärjestelmän tehostamisesta.
Rissanen sosiaali- ja terveysministeriöstä on samoilla linjoilla. Lääkärikoulutusta on lisätty niin, että vuoteen 2010 mennessä lääkäreitä valmistuu noin 700 enemmän kuin työelämästä poistuu. Lääkäripulasta ei silloin voida enää puhua.
"Tällä hetkellä koulutuksen volyymi on jo sellainen, että pitää alkaa ennemminkin fokusoida koulutuksen sisältöä ja miettiä mitä tehdä, jotta lääkäreitä saadaan rekrytoitua terveyskeskuksiin."
Rissanen uskoo, että valmistuvien lääkärien määrä tyrehdyttää pian myös keikkalääkäritoiminnan, elleivät kunnat nimenomaan halua käyttää heidän palvelujaan.
