Toukkahoito, yrttihoito, kuppaus, jäsenkorjaus. Kansanlääkintä on kova sana myös 2000-luvulla, vaikka valtaosa ihmisistä vannoo hurjaa vauhtia kehittyvän koululääketieteen nimeen.
Kaustisella kansanlääkinnän ja lääketieteen erikoisosaajat häärivät sopuisasti saman katon alla.
"Työsarkaa riittää molemmille koulukunnille. Joihinkin vaivoihin kansanlääkintä tarjoaa parhaan avun", huomauttaa Kaustisen kansanlääkintäkeskuksen vastaava lääkäri Heikki Hemmilä.
Hemmilän mukaan asenteet kansanlääkintää kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Ongelmia riittää silti, sillä alan valvonta on olematonta. Osa toimijoista hyödyntää röyhkeästi villi länsi -tilanteen.
"Huijareitakin löytyy", Hemmilä myöntää.
Yliopistotasoista kansanlääkintätietoa on tarjolla niukasti. Hemmilä itse on tutkinut muun muassa jäsenkorjauksen kliinistä vaikuttavuutta. 1990-luvun puolivälissä tehty tutkimus vahvisti sen, minkä ammattitaitoisten nikamanniksauttajien potilaat ovat tienneet aina.
"Jäsenkorjaus oli paras hoitomuoto alaselän kipuihin", Hemmilä summaa.
Yksi kansanlääkinnän alaan kuuluva hoitomuoto on koproterapia, joka tarkoittaa ulosteilla parantamista. Elias Lönnrotin "Talonpojan Koti-Lääkäri" -kirja vuodelta 1835 tarjoaa sormimärkimän hoitoon sianlantaa.
Ulosteita on käytetty tautien parannuskeinona jo esihistoriassa ja niiden hyödyntäminen jatkuu myös tänä päivänä.
2000-luvulla ulosteensiirtoihin liittyy suuri mahdollisuus. Kyse ei ole kansanlääkinnän koproterapiasta, vaan koululääketieteellisestä antibioottiripulin parantamisesta. Yksi antibioottien haittavaikutus on, että ne tuhoavat ihmistä suojaavia bakteereja.
Kansanterveyslaitoksen (KTL) tutkimusprofessori Pekka Huovinen tietää tapauksia, joissa antibioottiripulista kärsinyt henkilö on parantunut ulosteensiirron myötä.
"Näissä tapauksissa paksusuoleen on laitettu esimerkiksi puolison ulostetta ja bakteeritasapaino on palautunut. Samassa taloudessa asuvat käytännössä jakavat samat bakteerit, mikä mahdollistaa siirron."
Huovinen toimii työssään KTL:n bakteeri- ja tulehdustautiosaston johtajana. Lääketieteen huippuosaaja ei tyrmää kansanlääkinnän maanläheisiä keinoja.
"Toisinaan antibioottihoitoja käytetään liikaa. Esimerkiksi lieviin hengitystieinfektioihin kansanlääkintä tarjoaa hyviä korvaavia hoitomuotoja", Huovinen sanoo ja kääntää huomion kansanlääkinnän toiseen ulottuvuuteen:
"Tukihoitomuodot ovat monelle ihmiselle psyykkisesti tärkeitä."
Professori arvostaa kansanlääkinnän asiantuntijoita, mutta muistuttaa näitä samalla vastuusta.
"Toivon, ettei sanottaisi asioita, joita ei ole tutkittu. Uskomisen ja tietämisen välillä on iso ero", Huovinen näpäyttää.