Vanhat herrat nos­tal­gi­si­na

JännäreitäNelson DeMille: Syvälle viidakkoon.Suom.Heikki Kaskimies.Tammi.

Nelson DeMille: Syvälle viidakkoon. Suom. Heikki Kaskimies. Tammi. 551 s.
Robert Ludlum: Sigma - pahan perilliset. Suom. Kari Salminen. Otava. 669 s.
Nelson DeMillellä ja Robert Ludlumilla on aika paljon yhteistä. Molemmat ovat pitkän linjan jännärikirjailijoita, vieläpä varsin menestyneitä.

Ludlumilta on suomennettu jo 16 kirjaa, DeMilleltä kahdeksan. Kummankaan tuotanto tuskin pysähtyy tähän, vaikka Ludlum kuoli toista vuotta sitten. Hän jätti perikuntansa lohduksi useita pitkälle suunniteltuja ja kirjoitettujakin teoksia.

Ehkä pitkälinjalaisuudesta johtuu se, että molemmat herrat tuoreimmassa tuotannossaan joutuvat palaamaan tai palaavat vapaaehtoisesti menneisyyteen - niihin onnellisiin aikoihin, jolloin paha oli vielä pahaa ja hyvä oli hyvää, maailma jakautunut selvästi kahtia ja agentit kunnon vakoilijoita. Noita peruselementtejä ei globalisoituvasta nykymaailmasta oikein löydy.

Ludlumin menneisyyttä edustaa salaperäinen koodisana Sigma, joka näyttää liittyvän sekä eri puolilla maailmaa tehtyihin murhiin että CIA:han ja mafiaan.

Sankareina häärivät erikoisagentti Anna Navarro ja investointipankkiiri Ben Hartman, jotka vaaroja uhmaten setvivät Sigman rötöksiä. Siinähän perinteinen lähtöasetelma onkin jo näppärästi koossa, ja tarina voi jatkua kuin vanhassa maailmassa, ludlumilaisen vetävästi ja tehokkaasti - ja myös pitkästi.

Sigma kuuluu Ludlumin jälkeenjääneisiin keskeneräisiin teoksiin, mutta ilman tarkempaa sisällön analyysiä on mahdoton sanoa, missä mahdollisesti alkuperäisteksti loppuu ja täydennys alkaa.

DeMillen takauma vie amerikkalaisten ainaistraumaan, Vietnamin. Siellä ilmeisesti sodan aikana murhattiin amerikkalainen luutnantti, ja nyt toisen veteraanin, Paul Brennerin on määrä selvittää murha. Vuosi on 1997, ja aikaa on kulunut kolme vuosikymmentä, joten todisteet ovat takkusten takana, vaikka avuksi ilmaantuu kohtalokas nainen, kuten syntisessä Saigonissa asiaan kuuluu.

DeMillen hyviin puoliin kuuluu luistavan kerronnan lisäksi huumori ja tietynlainen perehtyminen romaaniensa ympäristöihin, vaikka ne vaihtelevatkin harvinaisen paljon.

Viidakkokirjaansa hän on saanut autenttisuutta tekemällä samat kuviot kuin sankarinsa Paul Brenner: ensin sotilaana Vietnamissa, sitten nostalgiamatkailijana 29 vuotta myöhemmin, juuri 1997.

Ilmoita asiavirheestä