Jos eurooppalaisen maan katolinen arkkipiispa kertoo eroavansa virastaan, asiassa on normaalitapauksessa aineksia leveisiin otsikoihin korkeintaan kirkonmiehen kotimaassa. Mutta kun Varsovan arkkipiispa Stanislaw Wielgus ilmoitti sunnuntaina eroavansa virastaan, asia vavisutti paitsi Puolaa myös koko kirkollista maailmaa ja erityisesti katolista kirkkoa.
Arkkipiispan eron dramaattisuus ei syntynyt vain tavasta, jolla tieto tuli julki: Wielgus itse ilmoitti asiasta kirkon alttarilta hetkeä ennen virkaanasettajaismessunsa alkua. Tapahtuman merkitys paisui monta kertaluokkaa suuremmaksi nimenomaan siksi, että se tapahtui Euroopan katolisimmassa maassa ja että piispan ero johtui hänen yhteistoiminnastaan entisen kommunistihallinnon kanssa.
Useimmat suomalaiset tuskin tietävät, kuinka keskeinen ja kaikenkattava merkitys katolisella kirkolla 40 miljoonan asukkaan Puolassa on. Maan väestöstä katolilaisia on 90 prosenttia, ja näistä aktiivisia uskonnonharjoittajia enemmistö. Puolan nykyajan kansallissankari on toissavuonna kuollut paavi Johannes Paavali II, jolle on pystytetty patsaita pieniin kyliinkin ympäri maata. Katolinen kirkko oli tärkein vastavoima vallanpitäjille sosialismin kauden ajan ja puolalaisen paavin merkitys koko kommunistisen järjestelmän romahtamisessa keskeinen.
Ei toki ole uutinen, että osa papeista harjoitti jonkinlaista yhteistyötä ateistista aatetta edustavien vallanpitäjien kanssa. Näihin kuului myös Wielgus, joka pystyi pitämään menneisyytensä piilossa pitkään. Kun tietoja alkoi tulla julki, hän erehtyi aluksi kiistämään ne, mutta joutui vain vähän myöhemmin tunnustamaan tiedot paikkansapitäviksi. Palturin puhuminen olikin viimeinen niitti hänen mahdollisuuksilleen toimia arkkipiispana.
Tapaus on äärimmäisen kiusallinen myös paavi Benedictus XVI:lle. Hän nimitti Wielgusin virkaan, vaikka tunsi ainakin osaksi tämän menneisyyden. Vatikaani antoi sunnuntaina hätäisen lausunnon, jossa syytettiin ikävistä paljastuksista entisiä kommunisteja. Mahdollisesti heillä olikin sormensa pelissä, mutta se ei muuta perusasiaa eli Wielgusin toimintaa kommunistihallinnon avustajana.
Jos Wielgusin ura arkkipiispana katkesi lyhyeen, vaikeuksitta ei ole sujunut toissa vuonna valitun paavinkaan alkutaival. Viime syksynä hän suututti osan maailman muslimeista puheellaan, jossa hän pohdiskeli islamin ja väkivallan suhdetta. Arvovaltaa paavilla toki riittää pitempään kuin piispalla, joka puolalaisten silmissä vehkeili paholaisen kanssa.
paakirjoitus@kaleva.fi