Vanhojen päivän pukeutuminen on ajan saatossa muuttunut rajusti. Vielä 1970-luvulla etsittiin ylle oikeasti vanhoja vaatteita, vaikkapa mummon komerosta se hienompi juhlaleninki. Tai sitten puku vuokrattiin teatterista.
Tänä päivänä vanhojen tanssit muistuttavat amerikkalaisten lukioiden prom night -tanssiaisia ja pitkät mekot prinsessa-asuja.
Vanhojen tanssit etsiytyivät jumppasaleista suuriin halleihin, Oulussa Ouluhalliin. Siellä huipentuu koulun vanhimmaksi tulemisen rituaali, johon osallistuu tuhatkunta salonkikelpoista lukion kakkosluokkalaista.
Vanhojen päivä yleistyi Suomessa 1950–1960-luvuilla. Alun perin päivän idea oli, että lukion toisluokkalaiset pukeutuivat vanhahtavaan tapaan, arvokkaasti ja juhlallisesti.
Perinteen on väitetty alkaneen Helsingin normaalilyseosta eli Norssista.
Normaalilyseon lukion rehtori Tuula Koskimies-Sirén ja Vanhat Norssit ry:n sihteeri Timo Havulinna eivät kuitenkaan vahvista tätä tietoa, vaikka koulun pitkän historian aikana sieltä onkin alkanut moni suomalaiseen kouluperinteeseen kuuluva ilmiö.
Vanhojen päivä on karnevalistinen juhla, jossa hienostellaan ja tanssitaan salonkitansseja.
1940-luvulla juhlijat jäljittelivät 1900-luvun alun edvardiaanista muotia, joka sai nimensä Britannian kuninkaan Edvard VII:n valtakauden mukaan. Populaarikulttuurissa tunnettu edvardiaanisen ajan kuvaus on musikaali My Fair Lady.
1960-luvulla hatut olivat suuressa roolissa. Rusetilla kiinnitettävät bonetti-hatut henkivät 1800-lukua.
Vaikka 1960- ja 1970-luvuilla elettiin hippiliikkeen ja seksuaalisen vallankumouksen aikaa, nuorisomuoti ei vanhojen päivän pukukoodia keikuttanut.
Vanhojen tanssit tulivat koulujen opetussuunnitelmaan 1970- ja 1980-luvun vaihteessa, mistä lähtien ne ovat olleet jokavuotinen perinne.