Pääkirjoitus

Van­ha­sen us­kot­ta­vuus kärsii

Sähköpostikohu ei tee hyvää pääministeri Matti Vanhasen uskottavuudelle. Puolue voi joutua miettimään, onko hänestä tullut jo taakka.

Sähköpostikohu ei tee hyvää pääministeri Matti Vanhasen uskottavuudelle. Puolue voi joutua miettimään, onko hänestä tullut jo taakka.


Poliitikoilla ja muilla yhteiskunnan eri lohkojen johtavissa asemissa olevilla on oikeus omaan yksityiselämäänsä. Tämä oikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he saisivat käyttäytyä työnsä ulkopuolella miten tahansa. Päinvastoin heidän yksityisyytensä kynnys on matalammalla kuin keskivertokansalaisilla.

Matalampi yksityisyyskynnys merkitsee sitä, että johtavissa asemissa oleville voidaan ja suorastaan pitää asettaa normaalia korkeampia moraalivaatimuksia. Koska heillä on muita enemmän valtaa ja oikeuksia, heiltä pitää myös vaatia enemmän. Johtavassa asemassa olevat ovat roolimalleja, joiden käyttäytymisellä on laajempi merkitys.

Kaikista eniten julkisuudessa peilataan poliitikkojen julkisia ja yksityisiä tekemisiä. Heihin verrattuna esimerkiksi liike-elämän johtajista tiedetään julkisuudessa paljon vähemmän. Joka tapauksessa heidän kaikkien tulee kestää muita paremmin julkisuuden painetta kunhan vain paineelle on riittävät perusteet.

Poliitikkojen yksityiselämään liittyvät kysymykset tulivat taas ajankohtaisiksi, kun viihdelehti 7 päivää kertoi pääministeri Matti Vanhasen viime syksynä kuntavaaleissa ehdolla olleen naisen kanssa käymästä sähköpostiviestivaihdosta. Vanhasen mielestä viesteissä ei ollut mitään "erityisen sopimatonta" kun taas nainen oli kokenut ne seksuaalisesti vihjaileviksi.

Viestien tulkinta on ylipäätään henkilökohtaista. Se mikä voi tuntua yhdestä viattomalta vitsailulta voi toisesta tuntua hyvinkin epämiellyttävältä. Kun viestit vielä tulevat pääministeriltä, sanoilla ja sävyillä voi olla suurikin merkitys. Vanhanen sanoi, että hänen puolestaan koko viestiketjun voisi julkaista. Toinen osapuoli voisi tarttua tähän tarjoukseen. Silloin itse kukin voisi tehdä johtopäätöksensä itse. Toiminta kohulehden kautta siihen liittyvine näkökohtineen ei ole välttämättä paras tapa saada myötätuntoa, joka loukatuksi itsensä tuntevalle kuuluisi siinä tapauksessa, että Vanhanen olisi ylittänyt sopivaisuuden rajat.

Vanhasen tulkinnalla olisi vankempi pohja, jollei hänen naisasioistaan olisi kohistu lyhyessä ajassa jo monta monituista kertaa. Kun samantyyppiset jutut vain toistuvat, ne eivät voi olla vaikuttamatta hänen uskottavuuteensa ja arvovaltaansa pääministerinä ja suurimman puolueen puheenjohtajana. Mitä korkeampi yhteiskunnallinen asema, sitä suurempi pitäisi olla kyky arvioida soveliaan ja epäsoveliaan käytöksen eroja.

Vanhanen osoitti torstaina kylmää harkintaa ja hyvää julkisuuden hallintaa tulemalla oma-aloitteisesti julkisuuteen sähköpostiasiassa. Lähiviikkoina nähdään, laantuuko kohu vai tuleeko julki hänen asemaansa tukaloittavia yksityiskohtia. Sen sijaan kihlautuminen sähköpostijutun julkitulon kanssa samana päivänä ja etenkin kihlatiedon julkitulo heti seuraavana aamuna vaikuttavat sitä vastoin kömpelöltä julkisuustempulta, jolla huomio yritettiin kääntää nolosta tapauksesta sinänsä iloiseen uutiseen.

Samantapaisten nolojen tapausten toistuminen on kiusallista myös Suomen keskustalle. Puolueille ei ole yhdentekevää, miten niiden johtajat käyttäytyvät sekä julkisuudessa että yksityiselämässään. Keskustan kannatus on pudonnut gallupeissa muutenkin kipurajalle, jolla puolueen on jo muutenkin kiire miettiä keinoja katkaista jatkuva alamäki.

Puheenjohtajan yksityiselämään liittyvä uusi kohu vain lisää puolueen ahdinkoa. Vanhasen valtti on ollut, ettei hänelle ole ilmaantunut vielä vakavia haastajia. Jos sähköpostikohu ei asetu, kynnys heittää haaste madaltuu.