Pääministeri Matti Vanhanen on oikealla tiellä halutessaan edistää työsuhdematkalippujen käyttöä. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Liikenteen energiankäyttöä on syytä tehostaa muillakin tavoilla.
Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen on välttämätöntä kasvihuoneilmiön hidastamiseksi, sanoo kaksi suomalaista ilmastotutkijaa, Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksella työskentelevä Timo Vesala ja Ilmatieteen laitoksen Tuomas Laurila.
He kirjoittivat arvostettuun Nature-lehteen artikkelin tutkimuksestaan metsistä hiilinieluna. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että syksyjen lämpeneminen vapauttaa entistä enemmän hiilidioksidia metsien karikkeesta. Niinpä luonnossa ei sitoudukaan lisää hiilidioksidia toivotulla tavalla, jos ja kun ilmasto lämpenee.
Siksi on tärkeää käyttää mahdollisimman säästeliäästi muun muassa öljytuotteita. Pääministeri Vanhanen kirjoitti torstaina keskustan päälehdessä Suomenmaassa, että liikenteen osuus kasvihuonepäästöistä on lähes 20 prosenttia. Vanhanen hahmotteli päästöjen vähennyskeinona julkisen liikenteen osuuden lisäämistä, ennen muuta työsuhdematkalippujen käytön edistämistä.
Asiassa tarvitaan pääministerin mukaan uusia, radikaaleja keinoja. Hän kehotti suuntaamaan katseen vuoteen 2009 ja silloin edessä olevaan tupo-kierrokseen. Vanhasen mielestä työsuhdelipun kaltainen etu voidaan ottaa laajasti käyttöön vain osana riittävän pitkäaikaista palkkasopimusta, jossa osa korotuksesta maksettaisiin matkalippuna.
Kaunis ajatus sisältää jo alkuunsa sellaisen epävarmuustekijä, että tässä vaiheessa ei voi ennakoida yhteisen tupo-linjan syntymistä 2009. Myös liittokierroksella on ainakin teoriassa mahdollista pyrkiä joiltakin osin etujen yhtenäistämiseen, mutta se on silloin huomattavan vaikeaa.
Työsuhdematkalippu koskisi pääministerin kaavailun mukaan kaikkia työssäkäyviä. Sen tulisi olla maksukortti, joka kelpaisi busseissa, junissa, metroissa ja takseissa. Se ei olisi henkilökohtainen, vaan lipun voisi antaa puolisolle, lapsille tai kelle tahansa muullekin. Sen voisi myös myydä eteenpäin sopivaan hintaan. Niin tietysti täytyisi ollakin, jos lippu luettaisiin palkkaeduksi.
Epäilyksettä tuollainen joukkoliikenteeseen suunnattu raha lisäisi alan palvelujen käyttöä. Kävisi kuitenkin niin, että esimerkiksi työpaikan lähellä asuvat joutuisivat keksimään erikseen käyttötavan lipulleen. Myös turhiksi katsottavia matkoja ajettaisiin. Sellainen ei olisi ainakaan säästeliästä.
Ja osa työssä käyvistä olisi yhä julkisen liikenteen ulottumattomissa, vaikka vuoroja lisättäisiin ja liikennöintiverkkoa tihennettäisiin. Heidänkin täytyisi keksiä, mitä työsuhde-edullaan tekisivät. Epäoikeudenmukaista olisi, jos jotkut joutuisivat luopumaan siitä alihintaan.
Ehdotusta on järkevä pohtia ja selvittää kunnolla, vaikka se vaikuttaakin äkkiseltään epärealistiselta toiveajattelulta. Öljytuotteiden käytön vähentämiseen kannustaa myös raakaöljyn jatkuva kallistuminen. Vuoden alkupäivinä rikottiin jälleen uusi hintaennätys, 100 dollaria tynnyriltä. Vaikka hinta painui pian tuon haamutason alapuolelle, uusia ennätyksiä nähdään jatkossakin.
Öljyyn kuluu yhä suurempi osuus kansantuotteesta. Se ei ole tervettä kehitystä. Kaikkien vastuullisten on syytä miettiä mahdollisuuksia muutokseen, ja jos Vanhasen idea ei ole toimiva, pitää vain kehittää uusia ja parempia ajatuksia.