Kolumni

Van­ha­sen kan­na­tuk­ses­ta tuli kes­kus­tal­le pään­sär­ky

Keskusta sai viime eduskuntavaaleissa lähes 25 ja kunnallisvaaleissa lähes 23 prosenttia äänistä.

Keskusta sai viime eduskuntavaaleissa lähes 25 ja kunnallisvaaleissa lähes 23 prosenttia äänistä. Puolueen kannatus gallupeissa on pyörinyt 23-25 prosentissa tänä vuonna. Presidenttiehdokas Matti Vanhasen suosio on sen sijaan jäänyt kiusallisen kauaksi noista lukemista, ja keskustalaiset joutuvat huhkimaan hiki hatussa nostaakseen Vanhasen kannatuksen edes puolueen tukitasolle. Ilman sitä ei ole toivoa paikasta toisella kierroksella.

Viikko sitten Helsingin Sanomien gallupissa Vanhasta kannatti 18 prosenttia haastatelluista ja perjantai-iltana Taloustutkimuksen Yleisradiolle tekemässä mittauksessa 19 prosenttia. Miellyttävänä ja asiansa osaavana pääministerinä tunnetuksi tullut Vanhanen on yltänyt parhaimmillaankin vain 20 prosentin kannatukseen presidenttikyselyissä. Se tapahtui heinäkuussa.

Kokoomuksen Sauli Niinistöä kannatti HS-Gallupissa 24 prosenttia ja Ylen kyselyssä 18 prosenttia. Kokoomus sai 2003 eduskuntavaaleissa 18,6 prosenttia äänistä. Tänä vuonna sen puoluekannatus on vaihdellut 18-21 prosentin välillä. Noihin numeroihin nähden Niinistö on pärjännyt parhaimmillaan mainiosti ja huonoimmillaankin kohtuullisesti ehdokkaiden suosionmittauksissa.

Vaikka Niinistö on keskustaa pienemmän puolueen ehdokas, hän on noussut pääministerin haastajaksi porvarien ykkösnimenä. Niinistön julkiset esiintymiset ovat puolestaan luoneet hänestä vaikutelmaa myös Tarja Halosen haastajana. Niinistö on osoittanut, että hänellä on tahtoa ja halua panna kampoihin Haloselle.

Päivän noteeraukset hivelevät kokoomuslaisten kolhittua itsetuntoa. Kokoomus on mennyt presidentinvaaleihin yhtä yhtenäisenä ja pontevana edellisen kerran 1968, jolloin sen ehdokkaana oli myös pankinjohtaja. Matti Virkkusella ei tosin ollut mitään mahdollisuuksia kukistaa Urho Kekkosta, mutta hän menestyi vaaleissa odotettua paremmin, ja se heijastui kokoomuksen tulokseen seuraavissa eduskuntavaaleissa 1970.

Kokoomuksessa elätellään nyt toiveita, että sama temppu toistuisi näissä vaaleissa ja siivittäisi puolueen hyvään tulokseen eduskuntavaaleissa 2007. Niinistön voittoon eivät kuitenkaan usko toistaiseksi muut kokoomuslaiset kuin laput silmillä kulkevat umpiluisimmat porvarit.

Keskustassa tunnelmat ovat kovasta taistelutahdosta huolimatta hieman alakuloiset. Puolueen kellokkaat, järjestöjohtajat ja Suomenmaa ovat vedonneet, maanitelleet ja patistaneet jo viikkoja keskustalaisia Vanhasen taakse vetoamalla puolueen ja sen kannattajien omaan etuun, mutta se ei ole auttanut. Sana ei ole mennyt perille ainakaan toistaiseksi. Kuulu järjestökone yskii. Vanhasen suosio laahaa kaukana keskustan tasosta.

Kolmostila presidentinvaaleissa olisi raskas moraalinen tappio pääministeripuolueelle ja antaisi sille huonot lähtökohdat seuraaviin eduskuntavaaleihin. K

eskustalaisten pitäisi äänestää Niinistöä puoluejohtajien välipuheen perusteella, jos toinen kierros tulee ja Niinistö menee jatkoon. Paitsi että se koettelisi puolueen itsetuntoa, se söisi myös Vanhasen uskottavuutta pääministerinä ja puoluejohtajana.

Vanhasen yksi ongelma on siinä, että hänen vaikea tehdä pesäeroa Haloseen yhtä kärjekkäästi kuin oppositiota edustava Niinistö voi tehdä. Pääministeri ja presidentti ovat sidoksissa toisiinsa ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajina. Heidän näkemyksensä monissa asioissa ovat lähellä toisiaan ja heidän yhteistoimintansa on sujunut hyvin, kuten Halonen on korostanut. Asiaa auttaa se, että molemmat ovat kylmän sodan ajan lapsia, jotka ovat opetelleet politiikan aakkoset Kekkosen aikana.

Myös hallitusyhteistyö SDP:n kanssa pitää Vanhasen suun supussa. Pääministeri joutuu harkitsemaan tarkkaan, mitä lausuu Halosesta tai SDP:stä.

Vanhanen pani aiemmin syksyllä toivonsa siihen, että kampanja ja tv:n vaalikeskustelut petraavat hänen kannatustaan. Pääministeri luottaa itseensä esiintyjänä, ja mikä on luottaessa, kun hän pääsee roolinsa takia televisioon harva se ilta.

Vanhanen on kieltämättä hyvä radiossa ja tv:ssä, mutta vain mikäli hän on ainoa kukko tunkiolla - jos asian ilmaisee keskustalaisia lähelle tulevaa kuvakieltä käyttäen. Hän ei ole vahvoilla, kun hän joutuu taistelemaan paikasta auringosta ja huomioarvosta suupalttien seassa - ja sellaisiahan presidenttiehdokkaat ovat.

Vanhanen ei sytytä. Hänestä on puuttunut ainakin toistaiseksi sellainen egoistinen voima, jonka avulla hän nostaisi päänsä myös henkisesti muiden yläpuolelle. Sen vaikutus nähtiin kunnallisvaaleissa, ja se on pantu merkille myös kamppailuissa keskustan johtotehtävistä. Voitot ovat jääneet vähiin. Nykyinen korkea asema tuli hänelle sattuman kauppaa, ei vaalien tuloksena.

Vanhanen on Kalevan gallupien mukaan maan kaikkien aikojen arvostetuin pääministeri. Arvostus ei ole kuitenkaan kanavoitunut presidenttiehdokkuuteen edes keskustalaisten parissa. Yksi suuri syy siihen lienee yksityiselämän tapahtumissa, joiden takia häntä vierastetaan keskustan vahvoilla alueilla Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Suomessa.

Ilman oman väen varauksetonta tukea vaalien kakkostila karkaa Vanhasen käsistä.