Keskustan edesmennyt isäntä, puoluejohtaja ja pitkäaikainen ministeri Johannes Virolainen muistetaan monen muun lisäksi "juhannuspommistaan". Virolainen laukoi presidentti Urho Kekkosen harmiksi Suomen Kuvalehden haastattelussa, että kokoomus pysyy hallituksen ulkopuolella "yleisten syiden" vuoksi. Eli silloisen Neuvostoliiton.
Vuoden 1958 yöpakkaset olivat pelästyttäneet Urkin. Neukut vihoittelivat väärien demarien mukaan ottamisesta ja SKDL:n sivuuttamisesta hallitusta rakentaessa. Virolainen kajautti yleisesti tiedetyn asian julki juhannuksena 1979. Juhannuspommi räjähti, sitten räjähti Kekkonen.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin keskusta pommitti taas juhlapyhien alla. Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen räjäytti joulupommin ilmoittamalla, ettei enää ensi kesän puoluekokouksessa tavoittele jatkokautta keskustan johdossa.
"Näin vuoden kääntyessä loppuun tulee kaikille blogini lukijoille vielä viime hetken uutinen. En ryhdy tavoittelemaan ensi kesäkuussa Keskustan puheenjohtajuutta. Ratkaisuun on vaikuttanut se, että varasin marraskuun alussa lääkärissä käydessäni alustavasti leikkausajan ensi syksyn alkuun. Leikkaus liittyy jalkoihini ja niiden luustoon", Vanhanen kirjoitti.
Terveys on tärkeä asia. Mutta kyllä Vanhasen ratkaisuun vaikuttivat enemmän muut syyt kuin terveyssyyt. Eivät sentään enää "yleiset syyt", onneksi.
Vanhasesta tuli heti ilmoituksensa jälkeen poliittisesti rampa, vaikka jalkavaivojen kanssa elo vielä jotenkin sujuisi. Hän ei voi jatkaa pääministerinä enää sen jälkeen, kun puoluekokous on valinnut uuden puheenjohtajan. Syitä on kaksi: vaalit 2011 ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen.
Keskustan uusi puheenjohtaja joutuu välittömästi sisäpolitiikan kovimpaan mahdolliseen myllyyn eli valmistautumaan eduskuntavaaleihin. Jos Vanhanen pysyisi pääministerinä ja joku muu mittelisi muiden puheenjohtajien kanssa vaalikentillä, keskustan kaksoisjohto kävisi heti mahdottomaksi. Lisäksi pääministeri on Suomen parhaiten informoitu ihminen. Hyvästä substanssiosaamisesta on vaalitaistelussa kosolti apua.
Toinen syy Vanhasen vaihtamiseen pääministerin postilta on Jyrki Katainen. Kun arki jälleen joulunpyhien jälkeen alkaa, Katainen siirtyy väistämättä suomalaisen politiikan valokeilaan ja hänen tekemisiään seurataan Vanhasta enemmän mediassa. Katainen saa automaattisesti julkisuutta, joka auttaa menestymistä myös vaalikampanjassa. Tätä etua keskusta ei Kataiselle ja kokoomukselle halua antaa.
Eli ensi juhannuksena maata johtaa uusi pääministeri.
Hyvistä kandidaateista keskustalla ei ole pulaa tälläkään kertaa. Uutta on vain se, että kovimmat nimet ovat järjestään naisia. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on usein mainittu vahvimpana Vanhasen seuraajaksi. Muitakin on. Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi kuuluu puolueensa raskaaseen sarjaan, samoin liikenneministeri Anu Vehviläinen. Jokaisella heistä on poliittisia näyttöjä puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.
Tuosta kolmikosta uusi puheenjohtaja valitaan. Yksi ison yllätyksen mahdollisuus pitää kuitenkin varata: Olli Rehn. Mikäli toiseen EU-komissaarikauteensa valmistautuva Rehn ilmoittautuu puheenjohtajakisaan, häntä on vaikea sivuuttaa edes peruskonservatiivien täyttämässä keskustan puoluekokouksessa. Keskustassa on aina ymmärretty valtiomiesten päälle, ja Rehnistä on kansainvälisen kokemuksensa perusteella hyvää vauhtia tulossa sellainen.
Rehnillä on kaikkien aikojen tilaisuus rymäyttää suomalaisen politiikan huipulle. Hän on itse kylläkin varsin selkeästi ilmoittanut, ettei puheenjohtajuus kiinnosta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kaiken lisäksi Rehn sopii kokoomukselle paitsi henkilönä myös poliittisesti.
Politiikan keväästä tulee mielenkiintoinen. Keskustan kellokkaat terävöittävät profiiliaan. Poliittinen sanailu muuttuu hallituksessakin vähemmän herrasmiesmäiseksi. Ja oppositio saa aineksia räkyttämiseensä.
Keskustan johdossa tapahtuu sukupolvenvaihdos. Kekkosen Suomessa poliittiset tulikasteensa saaneet keskustalaiset käyvät vähiin. Vaikka Paavo Väyrysenkin nimi on vilahdellut puheenjohtajaehdokkaiden joukossa, hänen poliittisen uransa lakipiste on nähty. Timo Kalli, Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen eivät ole kiinnostuneita puheenjohtajan postista.
Yksi nimi uusista kasvoista kannattaa kuitenkin mainita. Laitilalainen kananmunantuottaja Timo Kaunisto on hyvää vauhtia nousemassa puolueensa sisällä. Hän on taustaltaan mitä sopivin. Maalaispoika, jolla on akateeminen koulutus ja kokemusta Helsingin herrakabineteista MTK:n tiedotuspäällikkönä. Hän voisi sopia kepun kenttäväelle, jolla on yhä suurempia vaikeuksia päättää, ollako enemmän maaseudun vai kaupunkiin muuttaneiden entisten maalaisten puolue.