Pääministeri raotti syksyllä julkistettavan hallituksen ilmasto- ja energiastrategian linjauksia ja tarkensi omia ympäristönäkemyksiään. Vanhasen autoliikennettä suosiva painotus on vahva.
Suomea ajaa energiansäästöön ja kasvihuonepäästöjen hillintään ainakin kaksi seikkaa: ensinnäkin moraalinen velvoite torjua maailmanlaajuista ilmastonmuutosta ja toiseksi uhkan torjuntaan liittyvät kansainväliset sitoumukset. Euroopan unionin päätösten mukaan Suomen tulee lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus nykyisestä 28 prosentista 38 prosenttiin, vähentää reippaasti kasvihuonekaasujen päästöjä ja nostaa muiden EU-maiden tavoin liikenteen biopolttoaineiden osuus kymmeneen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Pääministeri Matti Vanhanen linjasi alkuviikolla Vaasassa sitä, miten hallitus aikoo edetä tavoitteiden saavuttamiseksi. Uhkakuvien sijasta Vanhasen pyrki kääntämään esiin valoisampia asioita: esimerkiksi suomalaisyrityksille on tarjolla suuria mahdollisuuksia, kun energiatehokkaalla, vähäpäästöisellä tekniikalla on edessä valtavat markkinat, hän muistutti. Näin epäilemättä onkin, eikä etsikkoaikaa pidä nyt hukata.
Vaikka kansalaiset miettivät arjen ratkaisujaan yhä enemmän ympäristönäkökohdat muistaen, tiukentuvat vaatimukset sekä nousevat rakennus- ja energiakustannukset herättävät myös ärtymystä. Myös hallituksen valmistelussa olevassa ilmasto- ja energiastrategiasta on porkkanoiden ohella odotettavissa myös keppiä.
Vanhanen pohjusti maaperää muistuttamalla, että esimerkiksi asuntojen energiatehokkuus on lopulta myös asukkaan etu.
Asumiskustannuksia säästyy, ja kiinteistön tai asunnon arvo kasvaa. Hallituksen haluun puuttua rakennusten energiatehokkuuteen on kiistattomat syyt: kiinteistöt vastaavat 40 prosentista Suomen koko energiankulutuksesta ja 30 prosentista kasvihuonepäästöjä.
Yksi tapa innostaa kansalaisia energiainvestointeihin on avustusraha. Ainakaan selvää lupausta uusista tuista ei Vanhaselta herunut. Hallitus tuntuu luottavan siihen, että öljyn ja sähkön hintojen raju nousu ajaa asunnonomistajat säästöinvestointeihin ilman uusia vastaantuloja.
Autoilussa Vanhanen maalasi esiin auvoisen tulevaisuuden. Ensin hybridiautot, sitten sähköautot, joita pitäisi olla Suomen teillä "merkittävä määrä" vuonna 2020. Nykyisiin bensa- ja dieselajokkeihin verrattuina sähköautoilla on monia etuja kuten se, että ne ovat käytössä vähäpäästöisiä. Energiansa nekin silti tarvitsevat, eikä tarve ole pieni. Vaatii suurta optimismia uskoa, että tarvittava energia jo runsaan kymmenen vuoden päästä saataisiin tuulimyllyistä ja aurinkokennoista.
Myös pääministerin esittelemät luvut biopolttoaineilla saavutettavista päästövähennyksistä herättävät kysymyksiä. Kun polttoaineiden ympäristövaikutuksia lasketaan, ei ole mieltä tarkastella vain käytöstä aiheutuvia päästöjä. Ainoa oikea tapa on ottaa mukaan laskuihin polttoaineen koko tuotantoketju.
Vanhanen suhtautui raideliikenteeseen yllättävän nihkeästi. Sitä on hänen mielestään kehitettävä lähinnä kaupunkiseuduilla, "käytännössä pääkaupunkiseudulla". Ajattelu ei lupaa hyvää raideliikenteen runkoyhteyksienkään kehittämiselle.
Hallituksessa Vanhasen liikennenäkemys voi toki olla lähinnä hänen omansa. Hän itse mainitsee ihanteidensa mukaiseksi yhdyskuntamalliksi puutarhakaupunkien ja -kylien Suomen. Niiden välillä on huristeltava autoilla. Samaan aikaan väestö kuitenkin pakkautuu suuriin kaupunkikeskuksiin, mistä syystä raideliikennettä pitää kehittää määrätietoisesti.