Uusi työnantajajärjestö EK järjesti melkoisen yllätyksen toteamalla, ettei keskitetyn ratkaisun edellytyksiä ole tällä erää. Toivottavasti tuomio ei ole lopullinen, vaan johtaa uudelleenarvionteihin palkansaajajärjestöissä.
Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen ketjun katkeaminen on lähellä. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinajohtaja Seppo Riski sanoi suoraan perjantaina, ettei työnantajapuoli näe edellytyksiä aloittaa neuvotteluja uudesta keskitetystä tulosopimuksesta. Hänen mukaansa työntekijäpuolen lähtötaso ja odotukset työsuhdeturvan parantamisesta ylittävät liian roimasti työnantajien mahdollisuudet. Työmarkkinaosapuolet kävivät liki kahden kuukauden ajan taustakeskusteluja työllisyyttä parantavan tuloratkaisun edellytyksistä.
Palkansaajajärjestöjen mielestä EK ei kanna yhteiskuntavastuuta, jos se yrittää hajauttaa eri alojen palkkakehitystä. SAK:n, STTK:n ja Akavan edustajat pitävät yhä takaporttia neuvotteluille auki. Järjestöjen hallitusten on kuitenkin kokouksissaan ensi viikon alussa tultava niin selvästi työnantajia vastaan, ettei se tunnu realistiselta näin nopeassa aikataulussa. Sen takia on enemmän kuin todennäköistä, että EK:n hallitus vahvistaa keskiviikkona työmarkkinajohtajansa linjauksen.
Pääministeri Matti Vanhanen jaksaa uskoa, että haluja tupoon on yhä, koska "ovea ei ole pantu säppiin". Myös valtiovarainministeri Antti Kalliomäki kehotti odottamaan rauhallisesti ensi viikkoon. Hänen mukaansa työmarkkinaosapuolet ovat suhtautuneet vakavasti hallituksen ajatuksiin. Niihin kuuluu mittava veroratkaisu. Myös liikenneväylähankkeet on kytketty mukaan pakettiin. Hallituksen toive työllisyyttä parantavasta tuloratkaisusta on varmasti mieleen kaikille periaatteessa, mutta keinoista on vaikea päästä yksimielisyyteen varsinkin tilanteessa, jossa takana on mittava irtisanomisaalto.
Työntekijäpuoli on ajanut parannusta muutosturvaan. Se merkitsisi käytännössä suurempia korvauksia irtisanotuille ja irtisanomisehtojen tiukentamista. Työnantajien mielestä sellainen päin vastoin tuhoaisi edellytykset parantaa työllisyyttä. EK:sta muistutetaan, että uutta työvoimaa palkataan sitä nihkeämmin, mitä vaikeampaa työvoiman vähentäminen on yrityksen joutuessa vaikeuksiin.
Myös palkankorotusvarasta vallitsee huomattava erimielisyys. Työnantajia miellyttäisi valtiovarainministeriön äskettäin väläyttämä erittäin matala palkankorotustaso. Leveäkin kuilu on ollut monesti mahdollista kuroa umpeen kolmikantaneuvotteluissa, kun hallitus on tullut vastaan ja tukenut veronalennuksin ostovoiman kehitystä. Tällä kertaa erimielisyydet näyttävät olevat kuitenkin liian suuria, jotta neuvotteluja ylipäätänsä voidaan käynnistää.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että liittokohtaiset neuvottelut ovat edessä. STTK:n johto kehottikin jo liittojaan varautumaan niihin. Vanhasella ja Kalliomäellä ei ole samanlaista suoraa yhteyttä palkansaajajärjestöihin kuin oli esimerkiksi Paavo Lipposella pääministerinä. Silti hallitus varmasti yrittää tehdä parhaansa saadakseen järjestöt neuvottelupöytään.
Suurin osa työehtosopimuksista päättyy vasta 15.2. 2005. Aikaa on runsaasti, mutta se pitäisi käyttää järkevästi. Seppo Riski oli oikeassa muistuttaessaan toimintaympäristön suurista muutoksista. Väestön ikääntyminen, hyvinvoinnin rahoituspohjan kapeneminen ja tiukkeneva kansainvälinen kilpailu ovat kovia tosiasioita. Niitä ei voi sivuuttaa palkkaneuvotteluissa, käydäänpä ne sitten keskitetysti tai liittokohtaisesti. Palkansaajajärjestöissä on nyt uudelleenarvioinnin aika.