Matti Vanhanen on ottanut aloitteen käsiinsä Suomen ulkopolitiikan linjauksissa. Vanhasen Jyväskylässä pitämä Venäjä-puhe oli taiten laadittu.
Pääministeri Matti Vanhanen on lyhyen ajan sisään käyttänyt kaksi painavaa puheenvuoroa. Oulussa Kalevan seminaarissa parisen viikkoa sitten hän puhui turvallisuuspolitiikasta, tiistai-iltana Jyväskylässä olivat vuorossa Suomen ja Venäjän väliset suhteet.
Molemmista aiheista on ollut vaikea puhua selväsanaisesti Suomessa. Vanhasen esiintymiset ovat olleet juuri sellaisia selkeitä linjanvetopuheita, joista on ollut pula. Venäjästä puhuessaan keskustalainen pääministeri astui samalla sille kahdenvälisten ulkosuhteiden tontille, joka kuuluu aivan erityisesti presidentin toimialaan nykyisen perustuslain mukaan.
Presidentti Tarja Halonen on viime ajat lähinnä väistänyt Suomen ulkopolitiikan linjanvetoja lukuunottamatta globalisaatiota, jota hän on käsitellyt useilla eri foorumeilla. Esimerkiksi Pietarin uuden pääkonsulaatin vihkiäisissä runsas viikko sitten Halonen ei tehnyt Suomen ja Venäjän suhteista mitään linjauksia, jotka olisivat verrattavissa Vanhasen puheeseen.
Jyväskylän tapahtuma kantaa Martti Ahtisaaren nimeä, ja Vanhanenkin teki kaikkensa ylistääkseen tämän panosta kansainvälisessä politiikassa. Mielenkiintoista kyllä, nostettuaan Ahtisaaren jalustalle ja korostettuaan henkilökohtaisen arvovallan tärkeyttä pääministeri ei kertaakaan maininnut Halosta.
Sen sijaan hän kyllä yleisellä tasolla todisteli, että työnjako presidentin ja pääministerin välillä toimii hyvin. Kommenttina viimeaikaiseen keskusteluun Vanhanen huomautti, ettei perustuslakimme tavoittele mallia, jossa presidentti puhuisi vain valtioneuvoston tarkistamia puheita. Vanhanen puolusti siis presidentin reviiriä ja toimintatapaa.
Vanhasen viimeaikainen aktivoituminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla on huomiota herättävää siihen nähden, miten hän on esiintynyt aiemmin pääministerinä. Onko tämä nähtävä vain hänen pääministeriroolistaan johtuvaksi toimeliaisuudeksi vai onko takana jo asemien pohjustaminen edessä olevia presidentinvaaleja varten?
Niin tai näin, pääministerin puhe Suomen ja Venäjän suhteista oli tasapainoinen ja harkittu. Vanhanen ilmoitti suoraan, että totta kai Suomella on oma kahdenvälinen Venäjä-politiikka, eikä kaikki kulje EU:n kautta. Tämäkin itsestäänselvyys on väliin päässyt niin hämärtymään, että uusi rautalankamalli oli tarpeen.
Vanhanen linjasi myös Suomen perusintressin Venäjän suhteen: aito demokratia, markkinatalous ja oikeusvaltio. Hän myönsi, että nämä eivät ole Venäjällä vielä täydellisiä, mutta hän sanoi Suomen lähtevän siitä, että Venäjä etenee tällä tiellä ilmoittamallaan tavalla. Suomella on Venäjään naapurina erityissuhde, mutta sen tehtävä ei ole edistää Venäjän etuja EU:n sisällä, vaan rakentaa yhteyttä ja kumppanuutta.
Puhe osui samaan aikaan, kun hallitus ilmoitti lisärahasta Pietarin nopean junayhteyden edistämiseksi. Ajoitus saattoi olla sattuma, mutta se vahvisti omalla tavallaan Vanhasen kiinnostusta idänsuhteisiin. Venäjää varmasti miellyttää puhe kahdenvälisistä erityissuhteesta, mutta vastapainoksi Vanhanen ankkuroi kaiken tiiviisti demokraattisiin arvoihin.
Viesti lähti liikkeelle. Kun samassa puheessa korostetaan presidentin arvovallan tärkeyttä ja paalutetaan Venäjä-suhteita, siinä ei nouse vain pääministerin profiili. Siinä kohoaa myös tulevan presidenttiehdokkaan profiili.