Pohtia täytyy, minkä tähden pääministeri Matti Vanhanen on ylivoimaisen suosittu. Suomalaisista 67 prosenttia on gallupkielellä ilmaistuna erittäin tai melko tyytyväinen häneen. Tuollainen määrä ei mahdu Finlandiataloon.
Asioista yleensä perillä olevat tutkijat imeskelevät kynän päätä ymmällä. Tohtorispiireissä on kauan tiedetty, että Suomessa on kaksi vikaa: sään kannalta erittäin huono sijainti ja asukkaat.
Mutta se yllättää, että asukkaat ovat näinkin pölvästejä. Rakastua pätkähtävät vallanpitäjään. Mieheen jossa on tuoksua ja makua yhtä paljon kuin diettilimsassa.
Ennen hunajaista Vanhasta pääministerin virkaa teki Anneli Jäätteenmäki, tiukkajakku josta ei tykätty.
Jäätteenmäki jätti jälkeensä kaksi lausahdusta. "En ollut näitäkään pyytänyt ja ne tulivat minulle yllätyksenä" sekä "Minulla on kaksi korvaa".
Keskustan kenttäväki väittelee tupailloissaan edelleen, kumpi on fakta.
Paavo Lipponen jyysti pääministerinä kahdeksan vuotta. Kekkoselkeinen Lipponen poti kuninkaallista kihtiään muita henkisesti ylempänä. Kuka siitä tykkäisi?
Kun kansa huudahti tehdaskäynnin lomassa Lipposelle tuttavallisesti moi! niin tämä vastasi, että l´etat c´est moi. Valtio olen minä.
Menneisyydessä pääministerinä toimi muun muassa Kalevi Sorsa, neljään otteeseen. Hänen ansiolistaansa kuuluu huonon kirjallisuuden kitkeminen.
Kustannusvirkailijana Sorsa arveli erään tamperelaisen rakennusmestarin pitkäjäykkisten sepustusten sulavan huonosti suomalaisella lukijalla. Hän esitti, että Kalle Päätalo käyttäisi vasaraa kakkosnelosten ohella ennen kaikkea kirjoituskoneensa lyttyyn hakkaamiseen.
Muuan Ahti Karjalainen pääministeröitsi hetken. Rymistelevämpi osa kansasta piti miehestä. Oma krapula tuntui aivan mitättömältä piipitykseltä kun sitä vertasi Karjalaisen Moskovassa hankkimaan.
Mutta ei tällä katsauksella Vanhasen suosiota vielä selitetä.
petri.laukka@kaleva.fi