Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) uskoo, että EU:n koko päätöksentekokulttuuri on muuttumassa. Hän ennustaa, että pyrkimys konsensukseen vähenee ja että äänestykset lisääntyvät niillä aloilla, joilla voidaan käyttää määräenemmistöpäätöksiä. Vanhanen esittää näkemyksiään EU:n tulevaisuudennäkymistä Ulkopolitiikka-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa.
Vanhanen ei kuitenkaan usko pysyviin koalitioihin tai ytimiin. Hän arvelee, että enemmistöt kootaan asiakohtaisesti ja niiden kokoonpanot vaihtelevat. Hänen mielestään myös Suomen tulee olla valmis joustaviin kokoonpanoihin asiasisällön perusteella.
EU on muuttunut jo senkin vuoksi, että unioniin on tullut kymmenen uutta jäsenmaata. Vanhasen mielestä kaikki muutokset eivät kuitenkaan johdu pelkästään uusien jäsenmaiden mukaantulosta. Hän kirjoittaa, että aiemmat jakolinjat jäsenmaiden välillä ovat muuttuneet muutoinkin. Entisenlaista ydinjoukkoa, joka ajaisi johdonmukaisesti unionin tiivistämistä, ei enää ole.
- Jakolinjat ovat muodostuneet aivan uudenlaisiksi, ja koalitiot vaihtelevat asioista riippuen. Unionin etujoukkona toimivaa ydintä ei enää ole olemassa. Saksa ja Ranska ovat pyrkineet osoittamaan, että niiden keskinäinen yhteistyö toimii, mutta eivät nekään kahdestaan päätöksiä pysty tekemään.
Suomen EU-linjan jatkuvuus on Vanhasen mielestä tärkeää Suomen aseman ja vaikutusvallan kannalta. Hänen näkemyksensä mukaan se tarkoittaa kokonaisvaltaista perusnäkemystä, ei kaikkia yksityiskohtia myöten koskematonta uskonkappaletta.
- Tavoitteena ei ole joka ainoasta kerran omaksutusta kannasta kiinni pitäminen, vaan kantoja muokataan olosuhteiden muuttuessa tai tilanteen muutoin niin vaatiessa, hän muistuttaa.
EU:ta kehitettävä
yhtenäisenä
Nykytilanteessa Vanhasen mielestä unionin kehittäminen kokonaisuutena on tärkeintä. Hän varoittaa, että unionin sisälle ei saa luoda rajalinjoja eikä jakaa jäsenvaltioita eri kasteihin. Erillisen pysyvän ytimen muodostaminen merkitsisi hänen näkemyksensä mukaan juuri tällaista rajalinjojen vetämistä, ja se olisi erityisen epäreilua juuri liittyneitä jäsenvaltioita kohtaan.
- Unionin jakamisen sijasta Suomen on korostettava unionin eheyttä. Olennaista unionin yhtenäisyydessä ja eheydessä on se, että kaikilla jäsenvaltioilla on todellinen mahdollisuus osallistua kaikkeen päätöksentekoon ja toimintaan. Unionin sisälle ei tule luoda erillistä suljettua ydintä, joka pakottaisi muut joko seuraamaan itseään tai jäämään ulkokehälle. Tällainen rapauttaisi unionin sisäistä solidaarisuuden ja tasavertaisuuden tunnetta ja olisi omiaan heikentämään koko unionia.
Tällä ei Vanhasen mielestä kuitenkaan torjuta nykyistä tiiviimpää jäsenmaiden välistä yhteistyötä. Euroalueen ja Schengenin sopimuksen lisäksi saattaa tulevaisuudessa syntyä muitakin yhteistyömuotoja, joihin vain osa jäsenmaista haluaa mukaan. Tällaiset uudet yhteistyömuodot on toteutettava siten, ettei niiden ympärille synny valtapoliittista ydintä ja että ne ovat avoimia kaikille.
Tehokkuutta
päätöksentekoon
Vanhanen perää kirjoituksessaan myös tehokkuutta EU:n päätöksentekoon. Tavoite EU:n yhtenäisyydestä liittyy hänen mielestään saumattomasti siihen, että Suomi tukee mahdollisimman vahvoja yhteisiä toimielimiä ja tehokasta päätöksentekoa niillä aloilla, joilla unionilla on toimivalta. Hän muistuttaa, että yksimielisyyttä edellyttävä päätöksenteko neuvostossa oli hidasta ja hankalaa jo 15 jäsenen unionissa.
- Tähänastiset kokemuksemme osoittavat, että Suomen etu on ollut saada aikaan päätöksiä, ei estää niitä. Tehokkuuden lisäämiseksi määräenemmistöpäätöksentekoa tulee siksi lisätä olennaisesti, hän korostaa. Päätöksenteon tehokkuus on hänen mielestään merkittävä kysymys myös unionin ja kansalaisten suhteelle.
Vanhanen tiivistää, että unionin vahvuus ja menestys ovat meidänkin vahvuutemme ja menestyksemme. Kaikessa toiminnassa Suomi pitää kuitenkin jalat maassa.
- Toimimme omien resurssiemme mukaan, tavoitteenamme sekä Suomen etu että unionin yhteinen etu, kumpaakaan unohtamatta. Myös käsite "kansallinen etu" kuuluu sanavarastooni. Siitä huolen kantaminen on täysin legitiimi oikeus. Useimmiten se on onneksi sama kuin unionin etu, hän päättää kirjoituksensa.