Vanhanen ja hänen johtamansa hallitus saivat eduskunnalta luottamuksen. Jättimäisiin mittoihin paisuneen vaalirahajupakan rauhoittuminen on kuitenkin vielä kaukana.
Kansanedustajien vaalirahoituksen setvintä lähti liikkeelle pian puolitoista vuotta sitten. Tällä viikolla oltiin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa jupakka vakavasti horjutti pääministeriä ja keskustan puheenjohtajaa Matti Vanhasta. Torstaina Vanhanen ja hänen hallituksensa saivat kuitenkin eduskunnalta jopa odotettua selvemmän luottamuksen.
Hallituksen rivejä onkin sen ulkopuolelta työlästä murtaa. Näin ensinnäkin siksi, että oppositio joutuu lähtemään hyökkäyksiinsä päin enemmistöhallitusta notkuvilta lankuilta. Jupakkahan on heittänyt raskaat varjonsa yhtä lailla demarien ja vasemmistoliiton ja jossain mitassa myös kristillisdemokraattien päälle.
Tämä näkyi myös eduskunnan tiedonantokeskustelussa, jossa hallitus ja oppositio käänsivät vuorotellen näkyviin toistensa mustia kylkiä.
Toiseksi hallitusta pitää koossa myös se yksinkertainen asia, että ajatus uusista vaaleista tuntuu liian riskialttiilta. Ainakin keskustan edessä olisi varma vaalitappio, eikä kokoomustakaan ajatus suuresti innosta.
Yllättävä oli tosin Ylen tuore kannatusmittaus, joka syyskuussa näytti keskustalle kannatuksen kääntymistä pieneen nousuun. Ehkä ulkoinen uhka on saanut puoluetta lähellä olevat liikkuvat äänestäjät valitsemaan puolensa.
Vielä kiinnostavampi tulee silti olemaan seuraava mielipidemittaus, joka kertoo kansan luottamuksen pääministeriä kohtaan. Mahdotonta ei ole sekään, että kanveesiin ajettu ja iskuja vastaanottanut Vanhanen on alkanut jo saada sympatiakannatusta.
Torstaina myös selvisi, että Vanhasta hetken vakavasti uhanneen Ylen ajankohtaisohjelman lahjusväitteen totuuspohja voi jäädä ratkaisemattomaksi, koska keskusrikospoliisi ei aloita asiassa esitutkintaa. Ainakin Vanhanen jäi kuitenkin kehään nostelemaan käsiään voiton merkiksi. Kaikkiaan Vanhasen asema oli torstai-iltana selvästi vahvempi kuin vielä tiistaiaamuna.
Vaalirahajupakassa ei kuitenkaan olla lähelläkään onnellista loppua. Kilpalaulanta siitä, kuka ehdottaa tiukimpia vaalirahoitussääntöjä, jatkuu ainakin siihen asti, että Lauri Tarastin työryhmä tuo esityksensä julki, ehkä sen jälkeenkin.
Asiaan liittyy jo surkuhupaisiakin piirteitä. SAK hiiltyi hallitukselle, kun tämä ilmoitti pitävänsä perusteltuna arvioida ammattiliittojen jäsenmaksutulojen käyttöä vaalitukeen. Sen sijaan keskusjärjestö ei reagoinut mitenkään, kun SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdotti ay-liikkeen koko vaalituen kieltämistä.
Uusia kiusallisia paljastuksia tulee yhä ilmi tasaiseen tahtiin. Torstaina selvisi, että Urheiluopistosäätiö on tukenut taloudellisesti useita SDP:n ehdokkaita, muun muassa Tarja Halosta ja Jani Sievistä. Voi myös perustellusti kysyä, miksi oululainen Nuorten Ystävät ry on ostanut grafiikkaa eteläpohjalaisen Jukka Vihriälän tukiyhdistykseltä tai mikä intressi Oulun Diakonissalaitoksen Säätiöllä on ylipäätään ollut rahoittaa poliittista toimintaa.
Suurimmat vielä räjähtämättömät miinat ja myös Vanhasen kannalta raskauttavimmat seikat saattavat kuitenkin liittyä Nuorisosäätiön antamaan rahoitukseen. Vanhanen toimi säätiön puheenjohtajana vuosina 1981--2003 ja sai tuona aikana säätiöltä 5 000 -- 6 000 euroa.
Käytännössä Vanhanen on siis ollut vastuussa nuorisolle asuntoja järjestävän säätiön rahojen käytöstä poliittisen uransa tukemiseen. Tätä asiaa hän on vähätellyt heikkoja perusteluja käyttäen.