Liittokansleri Angela Merkel on yllättänyt saksalaiset monessa suhteessa. Eräällä tavalla häntä voi myös verrata jopa meidän Mattiin.
Harmaaksi ja värittömäksi aiemmin moititusta Matti Vanhasesta kuoriutui vallan kahvassa uudenlainen mies. Hän nauttii silmin nähden asemastaan, vaikka lähti sattumapääministeriksi vastentahtoisesti. Punasteleva arka mies on jo pitkälle historiaa.
Omalla pidättyväisen sovittelevalla, mutta silti päättäväisellä johtamistyylillään Vanhanen on luovinut kuiville vastaan tulleista karikoista. Yksityiselämän käänteetkään eivät ole hänen suosiotaan notkauttaneet. Mies keikkuu mielipidemittausten kärjessä.
Kysymysmerkki oli myös Merkel liittokansleriksi noustessaan. Kansainvälisesti hän oli tuntematon, muttei outo lintu saksalaisille.
Merkel on harjoitellut paineensietokykyä kotimaan politiikassa. Hän otti Saksan kristillisdemokraattisen CDU-puolueen johtaakseen sen pahimman kriisin aikana. Merkel luovi CDU:n ulos lahjusskandaalista.
Liittokansleriksi nousun jälkeen lisääntynyt valta on tuonut pikaisesti varmuutta myös Merkelin esiintymiseen. Hän otti paikkansa paitsi kotimaassa myös Euroopan unionissa vielä nopeammin kuin Vanhanen.
Angela Merkel ei tyydy siihen, että Saksan puheenjohtajuuskaudella eteen tulevat asiat rullataan jotenkin kunniallisesti eteenpäin seuraajalle. Pelkkä hallinnointi ei hänelle riitä. Merkelillä on Vanhasta enemmän kunnianhimoa saada oma selkeä puumerkkinsä myös puheenjohtajuuskauteen ja niin, että se näkyisi unionin todellisena vahvistumisena.
Saksassa tämä on pantu tyytyväisenä merkille. Myös sosialidemokraattien parlamenttiryhmän varapuheenjohtaja, joka vastaa EU-politiikasta, myöntää suoraan, että Merkel on ylittänyt ennakko-odotukset jämäkkyydessään. Moni muukin yhtyy arvioon, että heikoista lähtökohdista liikkeelle lähtenyt Merkel pärjää koko ajan paremmin ja paremmin.
Suomen puheenjohtajuuskauden alussa viime heinäkuussa Saksassa kuului arvostelua siitä, että suomalaiset saattavat sotkea asiat solmussa olevassa EU:n perustuslaissa. Vuoden lopussa Suomea kiiteltiin siitä, että vetokapula onnistustuttiin vaihtamaan hyvin. Nyt kuuluu puheita, että Suomen olisi sittenkin pitänyt tehdä vielä enemmän. Merkelin maali on selvä: kesäkuuhun mennessä Saksa esittää, miten perustuslaissa pitäisi edetä.
Jo ensimmäisessä EU:n huippukokouksessaan Merkel näytti kyntensä. Hän neuvotteli, hieroi kompromisseja ja teki sopimuksia siihen malliin, että hänen olisi luullut huseeranneen unionin ympyröissä jo vuosikausia. Myös äskettäisellä ensivisiitillään EU-parlamentissa Merkel jätti vakuuttavan kuvan itsestään. Linjapuhetta kiiteltiin laajasti.
Nyt onkin Merkelin ja Saksan vuoro paistatella siinä enemmän tai vähemmän mairittelevassa EU-puheenjohtajuuden roolissa, jossa Suomi ja Vanhanen aiemmin olivat. Lisää ilmaa Merkelin siipien alle antaa samaan aikaan osuva G8 -maiden puheenjohtajuus.
Vaikka Merkel puhuu venäjää siinä missä Venäjän presidentti Vladimir Putin saksaa kuhertelemaan hän ei Putinin kanssa lähde.
Pieni, mutta silmiinpistävä ero näkyy Sotshissa ja Lahdessa otetuissa valokuvissa: Vanhanen hymyili kuin Hangon keksi Putinin rinnalla Lahden ylimääräisessä huippukokouksessa. Merkel istui viime sunnuntaina vakavana tuolissa Putinin labradorinnoutaja edessään.
Merkelillä ja Putinilla on yhteistä taustaa kahtiajakautuneen Euroopan ajoilta. He olivat tavallaan samalla puolella, neuvostoblokkiin kuuluneessa Itä-Saksassa. Silti taustat eroavat. Putin toimi maassa Neuvostoliiton vakoojana. Merkel puolestaan ei vielä silloin ollut poliittinen henkilö. Hän ei ollut systeemin myötäjuoksija, muttei toisinajattelijakaan, vaan keskittyi omaan tiedenaisen uraansa. Merkelillä on siten "puhtaat" paperit, joten hänellä ei ole vanhastaankaan mitään syytä nöyristelyyn Putinin edessä.
Merkel ottanee energiakysymyksissäkin tiukemman linjan suhteessa Venäjään. Todennäköisesti hän kuitenkin toimii Vanhasen tyyliin. Ei tee suurta numeroa itsestään.
Ydinvoima on yksi saksalaisen yhteiskunnan kiistellyimpiä teemoja. Nyt maassa on herätty siihen todellisuuteen, ettei huoltovarmuus ole itsestään selvyys ja että liiallinen riippuvuus tuontienergiasta voi olla poliittisesti hankalaa.
Saksassa alkanut niin sanottu vertailujournalismi, jossa tutkaillaan, miten yhteiskunnallisia ongelmia on ratkaistu Suomessa, on laajentunut myös kirjoitteluun energiaratkaisustamme. Lisäpontta tähän on antanut ydinvoimakeskustelun kansainvälinen aktivoituminen ja ennen muuta Venäjän kiistely kaasusta ja öljystä Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa.
Vanhasenkaan ei tarvitse hävetä Merkelin edessä. Saksan voimanainen on puheissaan kehunut Suomea, ennen muuta maamme koulutuspolitiikkaa. EU-vaihtokapulakin osui suoraan käteen.