Kaikki kansanedustajat tietävät vissisti, mistä ovat rahansa saaneet. Joka muuta väittää, narraa pahemman kerran. Kenenkään tilille ei voi tupsahtaa kymppitonnia ilman, että ainakin kampanjapäällikkö tietäisi siitä. Nimikirjoituksellaan kansanedustajat ovat vahvistaneet sen, että ovat tutustuneet myös niihin vaalirahoittajiinsa, jotka ovat yhdistysten takana.
Vaalirahoituskohu ei johdu siitä, etteikö kansanedustaja- ja kunnallisvaaliehdokkaille olisi lupa antaa rahaa ja heillä on myös lupa ottaa sitä vastaan. Rahaa ei kuitenkaan saa pimittää. Kaiken on oltava avointa ja läpinäkyvää. Vain se takaa uskottavuuden.
On turhaa hurskastella, etteivät suomalaiset ministerit ja kansanedustajat ole ostettavissa. Kokoomuksen Tuulikki Ukkola korosti täysistunnossa, ettei tiedä ketään poliitikkoa, jolle rahoittaja voi antaa ohjeet äänestämisestä.
Nyt on kyse paljon enemmästä kuin siitä, uskommeko suomalaisten rehtiyteen. Tarvitaan täyttä läpinäkyvyyttä ja varmuutta siitä, ettei spekulaation mahdollisuutta kerta kaikkiaan ole.
Yhtä lapsellista on luulotella, etteivät osaavat kauppakeskuksia hamuavat liikemiehet rahoittaisi suojattejaan siinä toivossa, että saavat joskus myös rahoilleen vastinetta. Olisihan se taitamatonta liiketoimintaa syytää rahaa sinne tänne ilman toivoakaan sen vaikuttavuudesta.
Jokainen kallista ja väsyttävää kampanjaa käynyt kansanedustaja tietää, miten hyvältä tuntuu, kun joku haluaa auttaa. Pakostakin se herättää kiitollisuutta ja sympatiaa tukijaa kohtaan.
Ideaparkin isä, liikemies Toivo Sukari, Tokmannin konsernijohtaja Kyösti Kakkonen ja keskustan taustavaikuttaja, Nova Groupin toimitusjohtaja Tapani Yli-Saunamäki ovat ulottaneet lonkeronsa syvälle suomalaisen politiikan ytimeen. Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistys on tukenut lähes 40 kansanedustajaa yhteensä 400 000 eurolla.
Näyttää siltä, että muutama liikemies saa päättää, ketkä Suomessa ovat isänmaallisia. Lapsellinen, mutta vaarallinen uho on noussut hattuun myös liikemiehillä itsellään. Yli-Saunamäki elvistelee, että tämä on vasta jäävuoren huippu. Italiassa ilmiötä kutsuttaisiin mafiaksi.
Nyt on käynyt ilmi, että keskusta on ollut KMS:n alullepanija. Ei ihme, että keskustan ministerit suhtautuvat arrogantisti koko kysymykseen vaalirahoituksen läpinäkyvyydestä.
Sekä pääministeri Matti Vanhanen että ympäristöministeri Paula Lehtomäki ovat kilvan vakuutelleet, ettei heidän tarvitsekaan tietää omia rahoittajiaan. Kuulostaa pikkuisen oudolta, kun ajattelee, että Lehtomäki on ulkomaankauppaministerinä vastannut muu muassa Suomen idänkaupasta.
Vanhanen suorastaan loukkaantui, kun eduskunnan kyselytunnilla tivattiin, eikö pääministeristä tunnu kiusalliselta, että joillakin lahjoittajilla on suuria kaavamuutostavoitteita. Tällaisia vihjailuja ei hänen mielestään saa esittää.
Pääministerin kyyninen suhtautuminen vaalirahoituksen eettiseen pohdintaan kertoo myös siitä, että sama ylimielisyys, josta Lipposta aikoinaan syytettiin, on nyt tarttunut Vanhasen hallitukseen. Vallanpitäjät ovat vieraantuneet todellisuudesta ja nousseet äänestäjien yläpuolelle omiin norsunluutorneihinsa.
Vaalirahoituskohussa ei ole kyse poliittisen systeemin kriisistä vaan poliitikkojen itsensä - myös pääministeri Vanhasen - henkilökohtaisesta uskottavuudesta.
riitta.korkeakivi@kaleva.fi