Hotelli Cumuluksessa Oulussa liikkuu keskiviikkona runsain joukoin salamyhkäistä väkeä. Aika moni näyttää kantavan mukanaan isoa tai pientä kääröä. Sana on kiirinyt: he ovat täällä tänään!
He ovat yhtä kuin huutokappakamari Bukowski-Hörhammerin intendentit Christian Boman ja Dan von Koskull. He ovat tulleet arvioimaan ja vastaanottamaan taidetta ja antiikkia yrityksen järjestämiin huutokauppoihin.
Oululaisten Esteri ja Pentti Kopperoisen kantamus ei ole pienimmästä päästä.
"Tämä ei ole varsinaisesti meidän, vaan peräisin rantsilalaisen aamiaismajoitusyrittäjän Ritva Rosenbergin ruokakomerosta. Olemme puhdistuttaneet ja kunnostuttaneet sen", Esteri Kopperoinen paljastaa.
"Empire-tyylinen kattokruunu", kuuluu intendentti Dan von Koskullin ensiarvio.
"Tämä ei ole kovin vanha. Sen näkee valetusta rungosta ja yksityiskohdista kuten ruuveista ja pulteista", von Koskull jatkaa silmäilyään. "Huutokaupassamme tämä voisi mennä 300 eurolla."
Mannerheimin lahja?
Kopperoisia intendentin arvio tyydyttää. Oulun-reissun jälkeen valaisin ripustetaan Rosenbergin kunnostuttaman vanhan pappilan salin kattoon. Kopperoiset eivät malta jättää vihjaamatta valaisimen menneisyydestä.
"Se on marsalkka Mannerheimin lahja Limingan apteekkarin tyttärelle!"
Ennen rantsilalaisen matkailuyrittäjän ruokakomeroon päätymistään valaisin on ennättänyt olla myös erään paikallisen lattiahiojan hallussa. Kun hioja tuli töihin Rosenbergille, paljastui, että Rosenbergin isä oli ollut viitisen vuotta Mannerheimin autokuskina. Hioja vakuuttui, että kruunu kuuluu Rosenbergille.
Niin kiehtovia kuin arvioitavaksi tuotujen esineiden historiaan liittyvät tarinat ovatkin, eivät ne takaa rahallista arvoa, joutuvat Christian Boman ja Dan von Koskull myöntämään. Tosin rahallinen arvo ei ole ainoa mittapuu sille, millaiseen esineistöön kannattaa sijoittaa.
"Jos joku taulu miellyttää silmää ja sen haluaa ripustaa olohuoneensa seinälle, miksei sellaista kannattaisi hankkia", Boman huomauttaa.
Laatutietoiset liikkeellä
"Taide, sisustaminen ja kotimainen design kiinnostavat suomalaisia. Lisäksi kiinnostus venäläistä esineistöä kohtaan on kasvanut", tietää huutokauppatalo Hagelstamin hallituksen puheenjohtaja Wenzel Hagelstam.
"Ihmisten asiantuntemus on kasvanut. Oli kyseessä taide, hopea tai huonekalut, nyt halutaan laatua", arvioi toimitusjohtaja Paul Hörhammer. Hänen mukaansa osoituksena antiikkiharrastuksen kasvusta käy messujen, huutokauppojen ja taidenäyttelyiden suosio. "Esimerkiksi Ateneumin Albert Edelfelt -näyttelyyn jonotetaan."
"Eikä se ole enää elitististä", Hagelstam luonnehtii.
Harrastuksen levinneisyyttä kuvastaa myös se, että Bukowski-Hörhammer on jo vuosia kiertänyt isoissa kaupungeissa kuten Oulussa, Vaasassa, Tampereella ja Turussa arvioimassa kuolinpesien ja kotien esineistöä sekä pitämässä "hotellivastaanottoja".
"Suuri ero 80-luvun buumiin on se, että kun tuolloin asiakkaat juoksivat koko ajan pankin ja yrityksemme välissä, nykyään ostetaan omalla rahalla", Hörhammer kertoo.
Bukowski-Hörhammer ja Hagelstam on Suomen suurimmat huutokauppatalot, Bukowski-Hörhammerin liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa ja Hagelstamin 5-6 miljoonaa euroa. Wenzel Hagelstam arvioi koko alan liikevaihdon olevan Suomessa noin 100 miljoonaa euroa.