Venäjän keisarillisen armeijan osana vaikkakin omine suomalais-kansallisine piirteineen vuosina 1881-1901 toiminut Suomen vanha sotaväki vaikutti aikanaan merkittävästi kansalliseen heräämiseen maassamme.
Vanhasta väestä on jäänyt jäljelle myös monia vielä näkyvissä olevia jälkiä. Oulussa sellaisia ovat vanhat puiset kasarmirakennukset ja niiden puistomiljöö kaupungin vanhalla kasarmialueella.
Nyt jo muussa kuin sotilaskäytössä olevat rakennukset kuten koko kasarmialue rakennettiin nimenomaan vanhan sotaväen joukkoihin kuuluneen Oulun 4. Tarkk´ ampujapataljoonan asevelvollisten koulutuspaikaksi. Maikkulassa on yhä jäljellä myös sen reservikomppanian rakennusryhmä. Vastaavanlaisia löytyy muualtakin eri puolilta maata.
Valokuvauksen kehittyminen ja yleistyminen sattui parahiksi samoihin aikoihin Suomen vanha sotaväen olemassaolon kanssa. Suomalaisen kansallishengen tärkeäksi symboliksi kehittyneestä omasta sotaväestämme otettiinkin aikanaan kovasti valokuvia. Kuvattiin sotilaita harjoituksissaan, katselmus- ja paraatitapahtumia, kasarmielämää sekä miehistön ja päällystön vapaa-ajan viettoa.
Kattavan kokonaiskuvan Suomen vanhasta sotaväestä tarjoaa J.E.O. Screen noista vanhoista valokuvista toimittamallaan kuvateoksella. Screen on väitellyt tohtoriksi Lontoossa tutkimuksellaan suomalaisista upseereista Venäjän armeijassa 1809-1917. Hän on julkaissut samasta aihepiiristä useita tutkimuksia. Hänen kirjoistaan lienee tunnetuin Mannerheimin muukalaisvuodet (1972 ja 2. painos 1993).
Suunnilleen puhelinluettelon kokoisen kuvateoksen alkusivujen tekstiosuudessa kerrotaan suomeksi ja englanniksi Suomen vanhan sotaväen lyhyt historia. Kaikkiaan siinä ehti palvella parin vuosikymmenen kuluessa 39 600 miestä. Lisäksi 92 800 miestä sai reservikomppanioissa sotilaskoulutusta yhteensä 90 päivää kolmena perättäisenä kesänä.
Alokkaiksi varsinaiseen vakinaiseen palveluksen kutsuttiin koko maassa vuosittain vain 1 800 miestä. Heidän palvelusaikansa kesti yleensä kolme vuotta, kouluja käyneet miehet kotiutuivat sotaväestä muita nopeammin.
Oman sotaväkemme lakkauttamisen Suomen venäläistämistoimien yhteydessä 1901 liittyi voimakkaita tunnelatauksia. Tuon ylpeyden aiheen menetys kirveli syystäkin kovasti suomalaisten mieliä.
Runsas vuosikymmen myöhemmin pääsivät maamme itsenäistyspyrkimykset vihdoin vauhtiin. Jääkäriliikkeen aikana venäläistaustaisen vanhan sotaväen muistoilla ei enää ollut entistä hohtoa ja paljolti ne painuivatkin unhoon. Mutta myös vanhan väen antamaa sotilaskoulutusta tarvittiin itsenäisyystaistelussa ja vielä sen puolustamisessakin toisen maailmansodan aikana
Suomalaisilla sotilasperinteillä on vankasti historiallista arvoa ja kiinnostavuutta pitkälti aina meidän päiviimme saakka.
Varsinkin entisissä varuskuntakaupungeissa, kuten Oulussa, elää vielä paljon ihmisiä, joiden omat tai sukulaistensa taustat liittyvät seudulla joskus toimineeseen sotaväkeen. Vanhat valokuvat ovat arvokkaana osana noiden muistojen säilyttämisessä.
Kuvateoksen sisältö kattaa vanhan väen kaikki entiset varuskuntakaupungit, Oulusta ei kovin monta valokuvaa ole mukaan mahtunut. Mutta kasarmielämä ja joukkojen toiminta oli pitkälti kaikkien kahdeksan tarkk´ampujapataljoonan varuskunnissa samankaltaista. Samoilla piirustuksilla on tehty niiden kasarmirakennuksetkin, eräin poikkeuksin. Oma lukunsa ovat rakuunarykmentti Lappeenrannassa ja kadettikoulu Haminassa omine erityispiirteineen.
Kirjaan huolella valittu kuva-aineisto on myös teknisesti pääosin varsin hyvälaatuista. Eräiden epäterävien tai sävyiltään heikohkojen kuvien mukanaolo lienee perusteltua historiallisista syistä.
Lisätietoa kuviin tarjotaan sopivasti kuvateksteissä sekä kunkin aihekokonaisuuden alkuun liitetyllä tekstisivulla, jotka nekin ovat myös englanniksi.
Kuvateosta huomattavasti perusteellisemman historiakuvauksen osaksi samasta aihepiiristä tarjoaa toinen kirja, jonka tohtori Screen on yhdessä arkistoneuvos Veli-Matti Syrjön kanssa saattanut loppuvuodesta julkisuuteen.
Kyseessä on Haminan vanhan kadettikoulun historia Keisarillinen Suomen kadettikoulu 1812-1903, Haminan kadetit koulussa ja maailmalla. Teoksen ilmestyminen ajoitettiin Haminan kaupungin 350-vuotisjuhlavuoteen ja osaksi koko kaupungin historiaa.
Taustavoimina toiminutta laajapohjaista toimitusneuvostoa on puheenjohtajana johtanut kenraaliluutnantti Heikki Tilander Kadettikunta ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Nykyisenä virkatehtävänään Tilanderilla on Pohjoisen maanpuolustusalueen komentajuus Oulussa.
Tälle hienolle juhlateoksella osaa antaa arvoa erityisesti sellainen lukija, jota historia todella kiinnostaa.
Perusteelliseen syventymiseen edellytetään myös melkoista mielenkiintoa juuri kadettikoulua ja sen kasvattaja kohtaan. Haminan entisten kadettien myöhemmistä elämänvaiheista riittääkin paljon kiintoisaa kerrottavaa.
Vanhan kadettikoulun juhlakirja nostaa nyt esille myös tuon oppilaitoksen merkityksen maamme itsenäistymiskehityksen ja koko Suomen historian kannalta.
Tunnetuin Haminan kadeteista oli C.G.E. Mannerheim, jonka 15-vuotiaana alkanut kadettiura tosin katkesi siellä kesken tunnetulla tavalla kurinpidollisista syistä.
Peräti 211 Haminan kadettikoulun kasvattia ehti aikanaan yletä kenraaliksi. Korkeimpaan täyden kenraalin arvoon heistä pääsi 22 miestä, kuten tykistönkenraali V.P. Nenonen ja jalkaväenkenraali Rudolf Walden. Kaikkiaan koulusta valmistui toistatuhatta upseeria, joista 30 vielä jatkosodassa 1941-45 palveli puolustusvoimissamme.
Suuri joukko kadettikoulun kasvattaja ansaitsi varsinaisesti kannuksensa siviilitehtävissä, julkishallinnon korkeilla virkapaikoilla, elinkeinoelämän johtotehtävissä, tiedemiehinä, opettajina ja monien eri alojen ammateissa.
Autonomian ajan Suomen ylimpään siviilivirkaan, ministerivaltiosihteereinä toimi vuorollaan kaksi entistä Haminan kadettia eli "fredsrikshammaria", Casimir Ehrnrooth ja Carl Enckell. Emämaan Venäjän hallituksen sotaministerin virkaan pääsi Haminan kadeteista kenraali Alexander Roedinger.
Lähes kaikki Haminan kadetit olivat ruotsinkielisiä. Aatelissäätyisiä heistä oli useampi kuin joka kolmas.
Kadettikoulun arkielämän kuvauksissa Screen kertoo hauskoin esimerkein kadettien huvittelusta mutta myös simputuksesta sekä toverikunnan järjestyneestä toiminnasta.
Kirjaan sisältyy myös lyhyt kuvaus Haminan kadettikoulua varhaisemmasta suomalaista upseerikoulutuksesta, jota aloitettiin jo Ruotsin vallan aikana.
Haminan kadeteista maailmalla kertovan jälkiosan teokseen on kirjoittanut Veli-Matti Syrjö. Siihen sisältyy monta mielenkiintoista ja värikästä elämäntarinaa.
Painoasultaankin hienossa juhlakirjassa on paljon laadukkaita valokuvia lähinnä koulun toiminnan viimeisiltä vuosikymmeniltä sekä kopioita vanhoista asiakirjoista.
Kuvitusta täydentää joukko mainioita piirroksia, joista useimmat on tehnyt entinen Haminan kadetti, everstiluutnantti Hugo Backmansson. Lopussa on kirjan sisällöstä tiivistelmätekstit ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja venäjäksi.