Vanhan mu­sii­kin pio­nee­rik­si nimetty viu­lis­ti Kree­ta-Ma­ria Ken­ta­la: "En osaisi opettaa kan­san­mu­siik­kia"

Kreeta-Maria Kentalan suvussa on musisoitu monessa polvessa.

Kuva: Ulla Nikula

Barokissa olennaista on löytää tunnetila, viulisti Kreeta-Maria Kentala tähdentää.

Yksi ääni, viulu, soi mollisävelmää. Meditatiivista, mieleenjäävää.

Kuin varkain rakastettu melodia Peltoniemen Hintriikin surumarssi vaihtuu toiseen: on Johann Sebastian Bachin d-molli partitan Allemanda-osan vuoro.

Kreeta-Maria Kentalan yhdistäminä Bachin ja kansanmusiikin sävelmät soivat kuin olisivat aina olleet samaa juonnetta.

Kentala on kaustislaisen kansanmusiikkitradition jatkumoa, kummankin vanhemman suvussa on musisoitu useassa polvessa.

Ovatko kansanmusiikki ja barokki olleet sinulle aina yhtälön yhtä vahvat osat?

– Ei se ihan mene silleen, Kentala naurahtaa.

– En osaisi opettaa kansanmusiikkia, osaan vain soittaa.

Taustansa hän sanoo antaneen eväät luoda oma persoonallinen tapa soittaa barokkia.

Hyvää esimakua tästä on vaikkapa Kentalan ja Barocco Borealen tulkitsema VivaldinNeljä vuodenaikaa -viulukonserttosarjan Kevään kolmas osa. Se suorastaan potkaisee kuulijan uuteen!

– Barokki on länsimaisen musiikin siemen, se josta muu lähti kehittymään. Koska barokissa tanssit olivat säveltämisen esikuvina, barokkimusiikin muodot ovat ns. tavallisen ihmisen käsitettävissä, Kentala selittää.

Tanssien svengi, poljento, on tässä oleellista, hän tähdentää.

– Svengi pitää musiikin ymmärtämisen kuosissa. Sitä on helppo kuunnella.

Jos kuulijan ohje on "Anna svengin viedä", muusikolle Kentalalla on toisenlainen ohjesääntö - sekin tosin yhtä lailla kuulijaa palveleva.

– On löydettävä oikea tunnetila. Pitää eläytyä mahdollisimman voimakkaasti siihen, mitä musiikki viestii - esimerkiksi onko se murheellista vai hilpeää.

Kentala kehottaa vertaamaan barokin tapaa viestiä vaikkapa romantiikan ajan pitkiin linjoihin.

– Niissä saattaa olla sitten jo paljon monimutkaisemmat tunteet.

Sekä kansanmusiikin että barokin ydintä on improvisointi. Teema ja sen muunnelmat, versiointi, jossa kaikille yhteistä täydennetään omalla osaamisella ja omilla ideoilla.

– Kaustislaisessa kansanmusiikissa on jonkin verran koristeellisuutta, mutta vähän verrattuna barokin kuvioihin.

Vanhan musiikin pioneeriksi Suomessa nimetty Kentala itse leimahti barokin uudenlaisiin tulkintoihin viimeistään opiskellessaan Tukholmassa ja Kölnissä alansa huippujen johdolla.

Aika on nyt toinen, Kentala huomauttaa. Kun ennen piti etsiytyä osaajien luo, nyt opiskelija saa netin kautta kaikki tyylit ja tulkinnat tykönsä aloittaakseen perehtymisen.

– Eri lähteiden opiskelu on edelleen tärkeää, barokissa siis. Kansanmusiikin tyyli on edelleen elävä, ja minä sen jatkumo, oppinut tämän tyylin lennossa toisia kuuntelemalla.

Barokin soittotraditio taas katkesi, hän tähdentää. Muuttui toiseksi, jolloin siihen on pitänyt palata kaivautumalla eri lähteisiin.

– Erityisen merkittävää minusta on, että näillä kahdella tyylillä on sama alkulähde, tanssimusiikki. 1700-luvulla suosittu tanssimusiikki liikkui hoveista kaduille ja kaduilta hoveihin, ja samalta vuosisadalta ovat jo Kaustisen kirkonkirjojen ensimmäiset merkinnät pelimanneista, jotka saivat nuhteita tanssien soitosta sunnuntaina.

Kentala on tämän vuoden Oulun Vanha Musiikki -festivaalin pää­vieras.

Oulun-soolokonsertissa tiistaina periaate on sama, kahden perinteen yhdistäminen, vaikka ohjelma on toinen: sarjoja edelleen mutta toisilta säveltäjiltä.

– No on se Hintriiki siellä kyllä. Muutoin räätälöin Ouluun ihan oman jutun.

Ja kaustislaista traditiota edustaa myös sarja Kentalan isoisän Viljami Niittykosken sävellyksiä.

Soolo-konsertin jälkeen Kentalaa voi kuulla ravintola Tuban Folkbarock-illassa, jossa hänen kanssaan musisoi oululainen folkyhtye Otra ynnä laaja kirjo suomalaisia vanhan musiikin spesialisteja. Yleisökin saa tuoda soittimensa ja yhtyä musisointiin.

Oulusta Kentalan on kiirehdittävä seuraavan projektin äärelle: barokkiorkesteri Barocco Boreale valmistautuu 40. Kaustisen kamarimusiikkiviikolle.

Vanhan musiikin löytöretkeilijällä on alkanut juuri toinen vuosi viiden vuoden taiteilija-apurahan kaudesta.

– Olen nauttinut kuluneesta vuodesta. Päätehtävänäni on suunnitella konsertteja ja soittaa niitä. Mennä sinne, mihin tilataan. Tämähän on ihan täydellistä elämää!