"Kyllä seurakunta on nyt löytänyt fantastisen aarteen", kultaajamestari Raimo Snellman hymyilee Oulun tuomiokirkon urkuparvella.
Urkufasadin kuntokartoitus on paljastanut vanhan kultauksen säilyneen pronssimaalin alla huomattavasti odotettua paremmin. Toisin kuin alunperin luultiin, kaikki vuoden 1841 arvokkaat kultaukset saadaan kaivettua esiin maalin alta, Snellman iloitsee.
"Seurakunta on toiminut todella viisaasti. Edelliset remontit ovat säilyttäneet vanhan kultauksen, sillä pronssimaali on suojannut sitä", hän selvittää.
Työtä suunniteltaessa luultiin, että maalin poistaminen olisi äärimmäisen työlästä. Tarkoitus oli toteuttaa enemmän uudiskultausta, jolloin vanha kultaus olisi jäänyt maalin alle säilöön.
"Maalin sideaineen heikkous oli iloinen yllätys. Pronssin poisto onnistuu helposti ilman, että kultaus kärsii", mestari selvittää.
Vanhan kultauksen restauroinnissa ja pienin osin toteutettavassa uudiskultauksessa käytettävät ikivanhat työmenetelmät kuulostavat miltei noituudelta. Snellmanin työpöydältä löytyy esimerkiksi luuta, hampaita, liitua, karvoja ja nahkaa.
"Uudiskultauksessa voisi käyttää osin muovimateriaaleja mutta tässä työssä on sovittu, ettei niin tehdä", Snellman toteaa.
Restauroinnin lähtökohta on kunnioittaa vanhaa pintaa. Arvet ja aika saa näkyä, ainoastaan avohaavat paikataan. Jokainen restaurointipaikka valokuvataan ja dokumentoidaan seurakunnan arkistoon.
Oulun Tuomikirkko on helsinkiläiselle Snellmanille mieluisa työkohde. Ikonostaaseihin erikoistunut käsityömestari on restauroinut muun muassa useita ortodoksikirkkoja, presidentin esittelysalin sekä Smolnan koristekultaukset.
Tuomikirkon urkufasadia hän työstää yhdessä oululaisen erikoismaalarin Katja Aaltosen kanssa.
Kartoituksen jälkeen suurin osa urkufasadin koristeista matkaa Snellmanin mukana Helsinkiin. Kultauksen pohjat hän uskoo oppilaidensa käsiin, mutta kullasta hän huolehtii itse.
"Aikoinaan oppilaat eivät neljään vuoteen koskeneetkaan kultaan. Minusta puoli vuotta on riittävä aika", viisi oppisopimusopiskelijaa kouluttanut Snellman nauraa.
Itse hän kertoo viettäneensä oppipoika- ja kisällivuotensa Englannissa ja Pietarissa.
Kullan kaivaminen pronssin alta tekee Oulun tuomiokirkon uruille ihmeitä, Snellman uskoo. "Kullalla on symbolinen merkitys ja se kuuluu elimellisesti kirkkoarkkitehtuurin. Taiten käytettynä sen ei tarvitse olla prameaa ja mahtipontista."
Kulta myös symboloi valoa ja ikuisuutta sekä aiheuttaa kutinaa verkkokalvolla, Snellman tietää.