Eläkevakuutusyhtiö Eteran ylilääkäri Juhani Juntunen etsii kuumeisesti keinoja suomalaisten työurien pidentämiseksi. Samaan aikaan taantuman säikäyttämät yritykset irtisanovat juuri iäkkäimpiä työntekijöitään.
Mitä järkeä on puhua työurien pidentämisestä, jos työtä ei ole tarjolla? Eihän enää niinkään mietitä, kuka jaksaa, vaan kuka saa jatkaa työelämässä eläkeikään asti.
Juntunen pitää työnantajien intoa päästä eroon vanhimmista työntekijöistään "hölmönä hommana".
"Bisnesmaailmassa on edelleen se käsitys, etteivät ikääntyneet työntekijät ole niin tehokkaita kuin nuoremmat. Voihan joidenkin kohdalla näin ollakin, mutta ikääntyneillä aivoilla olisi paljon annettavaa työelämässä", Juntunen sanoo.
Neurologina ja aivotutkijana hän tietää, että varttuneilla on valttinsa, jotka nuorilta puuttuvat. Työnantaja menettää valtavan kokemuksen tuoman tietovaraston, kun se työntää vanhimmat työntekijät eläkeputkeen. Tällä on vaikutuksia myös työpaikan ilmapiiriin.
Aika parantaa
monia taitoja
Monet taidot paranevat, kun ikää tulee lisää. Yli 60-vuotiaat hahmottavat laajoja, monimutkaisia kokonaisuuksia paremmin kuin nuoremmat. Verbaaliset taidot ja looginen ajattelukyky terästyvät.
Kokenut ammattilainen pystyy hyödyntämään kasautunutta, pitkäaikaista muistipääomaa ja hiljaista tietoa, jota hän voi siirtää nuoremmille. Ikäihmisistä on erityistä hyötyä esimerkiksi yhteiskunnan tiennäyttäjinä ja juridiikan peruskysymysten äärellä.
"Ei ole sattumaa, että Kaukoidän maissa isojen konsernien hallintoneuvostojen puheenjohtajina toimii 90-vuotiaita miehiä."
Vanheneva työntekijä osaa työskennellä nuorta viisaammin. Hän pystyy valikoimaan tietotulvasta olennaisen ja asettamaan rajoja. Se on tärkeä taito tietoteknistyvässä yhteiskunnassa, jossa informaatiota pursuaa joka tuutista.
Toisaalta ikääntyminen heikentää lyhytkestoista muistia sekä näkö- ja kuuloaistia. Myös reaktioviiveet kasvavat ja ympäristön häiriötekijät korostuvat.
Ikä tuo mukanaan monia kroonisia sairauksia, jotka vaikuttavat työkykyyn. Ammattitaitokin vanhenee, ellei sitä pidä yllä. Juntunen harmittelee sitä, että työnantaja muistaa vain iän tuomat negatiiviset asiat.
"Eläkeiän nosto
on höpöhommaa"
Lama menee ohi, ja ikääntyneiden työntekijöiden merkitys kasvaa. Juntunen on siitä varma, sillä työikäisen väestön määrä vähenee. Työurien pidentäminen on paitsi kansantaloudellisesti välttämätöntä myös inhimillisesti järkevää, sillä työ muodostaa yksilön hyvinvoinnin perustan.
"Työuria ei kuitenkaan pidennetä sillä, että vanhuuseläkeikiä nostetaan. Se on ihan höpöhommaa. Olennaista on ehkäistä työkyvyttömyyseläkkeitä."
Suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin noin 59-vuotiaana. "Kun ihmiset pysyisivät töissä edes vanhuuseläkkeeseen eli 63-vuotiaaksi. On hampaatonta puhua, että vanhuuseläkeikää pitää nostaa, kun siihen asti ei nytkään päästä."
Juntusella ei ole takataskussaan taikatemppua työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentämiseksi. Yksittäistä keinoa työurien pidentämiseksi ei liene kenelläkään.
Yksi asia on kuitenkin varmaa: "Jos asiaan halutaan vaikuttaa, pitää puuttua ihmisten korvien väliin eli aivoihin. Aivot ovat ihmisen tärkein työkalu riippumatta siitä, mitä hän tekee."
Tietoa tulee
liian monesta tuutista
Mielenterveyden häiriöt ovat nousseet toiseksi yleisimmäksi työkyvyttömyyden syyksi Eteran asiakaskunnassa. Tuki- ja liikuntaelinvaivat ajavat yhä ohi vanhimmissa ikäryhmissä, mutta nuorimmilla mielenterveysongelmat ovat yleisin eläköitymisen syy.
Työ muuttuu jatkuvasti, ja informaatiokuormitus kasvaa. Tämä on Juntusen mielestä yksi selitys työviihtyvyyden vähenemiseen. Aivot eivät pysty käsittelemään kaikkea saamaansa tietoa.
Tietotekniikka muuttaa työtä yhä hektisemmäksi, ja muutoksen vauhdissa on vaikea pysyä. Stressisairauksista johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kasvaa. Moni uupuu ja masentuu.
Juntusen mielestä olisi tärkeää oppia ottamaan työn jatkuva muutos hallintaan ja karsimaan tietotulvaa.
Eteran tutkimuksen mukaan parhaiten eläkeikään jaksavat ihmiset, joilla on myönteinen asenne elämään ja jotka tekevät viisaasti töitä. He osaavat säästää itseään ja hoitavat työn oman fyysisen ja psyykkisen jaksamisen puitteissa.
Pelkkään työhyvinvointiin satsaaminen ei auta, koska ihmisen kokonaishyvinvointiin vaikuttavat myös vapaa-aika, uni ja terveys. Jos työpahoinvointi johtuu huonosti nukutuista öistä, työpaikan keinoin asiaa ei voida korjata.
Työssä jaksamiseen vaikuttavat terveydentilan lisäksi työn sisältö, työolot ja asenne.
Mitä ihmisen pitäisi sitten tehdä, jotta hän pysyisi töissä vanhuuseläkeikään asti? "Kannattaa huoltaa aivoja", Juntunen sanoo.
Vakuutuslääkäri saa
paljon kritiikkiä
Monen mielestä vakuutuslääkärin, kuten Juntusen, tehtävä on torpata mahdollisimman moni työkyvyttömyyseläkehakemus, koska hän työskentelee vakuutusyhtiön piikkiin. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.
Myös hoitavat lääkärit kritisoivat vakuutuslääkäreitä liian tiukoista työkyvyn arvioinneista.
Juntunen kiistää. Hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin roolit ovat erilaiset. Hoitavan lääkärin tehtävä on hoitaa potilas mahdollisimman hyvin. Vakuutuslääkäri suhteuttaa yksittäistapauksen kokonaisuuteen ja huolehtii, että samoin sairaat saavat samanlaisen kohtelun.
"Hoitava lääkäri kirjoittaa ehkä 10-20 B-lausuntoa vuodessa, vakuutuslääkäri lukee niitä 10 000. Mahdollisuutemme suhteuttaa yksittäistapaus kokonaisuuteen on parempi kuin hoitavalla lääkärillä."
Juntunen pitää tärkeänä, ettei vakuutuslääkäri näe potilasta eikä edes keskustele tämän kanssa puhelimessa, jotta hän pystyy säilyttämään objektiivisuuden. Vain objektiivisuuden vaatimus pitää huolen siitä, että potilaan oikeusturva toteutuu.
Noin joka viides eläkehakemus hylätään. Juntunen muistuttaa, että hylkäyksiin voi hakea muutosta maksutta. Kahdeksan kymmenestä kielteisen päätöksen saaneesta valittaa. Ratkaisu muuttuu Juntusen mukaan alle kymmenessä prosentissa tapauksista. "Järjestelmä siis pelaa."
Eteran selvityksen mukaan puolet hylkäyspäätöksen saaneista kuitenkin pääsee eläkkeelle kolmen vuoden kuluessa, kun sairaus pahenee tai uusia sairauksia ilmaantuu.
Silti viiden vuoden kuluttua hylkäyspäätöksestä edelleen joka viides on mukana työelämässä.