Pääministeri Paavo Lipponen on asettanut uudeksi tavoitteeksi työttömyyden alentamisen viiteen prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Tavoite on äärimmäisen haasteellinen, kun SDP:n vuoden 1995 vaalien alla asettama puolitustavoitekin on vielä saavuttamatta.
Työttömyysaste kääntyi tilastokeskuksen virallisten lukujen mukaan kasvuun toukokuussa. Kyseessä on jo toinen kuukausi peräkkäin, jolloin työttömyysprosentti nousi vuoden takaisesta vertailuluvusta. Toukokuun tilastojen perusteella on pelättävissä, että työllisyyden myönteinen kehitys on tällä erää ohitettu. Edellisen kerran työttömyys heikkeni kahtena peräkkäisenä kuukautena Suomessa niin sanotun minitaantuman aikoihin vuoden 2000 alussa.
Pääministeri Lipponen kutsui päättäjiä työllisyystalkoisiin runsas viikko sitten SDP:n puoluekokouksessa Tampereella. Pääministerin mukaan Suomi ei kestä loputtomiin nykyisen suurtyöttömyyden rasituksia. Työttömyys pitäisi hänen mukaansa painaa viiteen prosenttiin ja allekin seuraavalla hallituskaudella.
Vaikka pääministerin asettama tavoite tiedetään etukäteen hyvinkin haasteelliseksi, kannattajia sille tietysti löytyy. Kannatuksensa ehti jo lupaamaan muun muassa keskustan tuore puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki. Myös talouselämän raskaan sarjan vaikuttaja, Teollisuuden ja Työnantajien keskusliiton toimitusjohtaja Johannes Koroma on kertonut olevansa valmis "työllisyystalkoisiin", koska työttömyyden alas painaminen on välttämätöntä koko Suomelle.
Pääministeri Lipponen on oikeassa asettaessaan työllisyystalkoiden tavoitteet korkealle. Samaa suositti myös juuri Suomi-raporttinsa julkaissut Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n valtuuskunta. Erityisen huolissaan Suomessa vierailleet kansainväliset talousasiantuntijat olivat siitä, että Suomen todellinen työttömyys on virallista työttömyysastetta selvästi suurempaa. Suomea IMF:n asiantuntijat neuvoivat ryhtymään toimiin erityisesti vähän koulutettujen työllistymisen edistämiseksi.
Uusissa, tiukennetuissa tavoitteissa työttömyyden supistamiseksi ei sinänsä ole huomauttamista. EU:n kärkivauhtia ikääntyvässä Suomessa krooninen suurtyöttömyys on toinen maan hyvinvointia uhkaava ja nakertava tekijä. Kaikki toimet äärimmäisen haasteellisen tilanteen korjaamiseksi ovat siksi tarpeen.
Kovat tavoitteet 1990-luvun alun laman synnyttämän suurtyöttömyyden nujertamiseksi kirjattiin jo Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan. Nopeasti käsittämättömän suureksi paisuneesta työttömyydestä haluttiin kokonaan eroon, mutta alkuun realistiseksi nähtiin sen puolitus vaalikauden aikana. Työttömyys alenikin Lipposen ensimmäisellä hallituskaudella monta prosenttiyksikköä, mutta varsinainen puolitustavoite on yhä toteutumatta. Lipposen toisen hallituksen toimikausi on hiljalleen päättymässä, mutta tilastokeskuksen juuri julkaisemien toukokuun lukujen perusteella työttömyyden puolittumisesta ollaan kaukana, noin sadantuhannen työpaikan päässä.
Työttömyys on kroonistunut niin vakavaksi kansansairaudeksi, että kaikki suunnitelmat ja toimet sen lievittämiseksi ovat tarpeen. Mutta tautia ei paranna se, että hoitotavoitteita nostetaan vain korkeammalle ja korkeammalle, kun entisetkään lääkkeet eivät ole tehonneet toivotulla tavalla. Arkipäivän realismia olisi tunnustaa, että työttömyyden puolittamistavoitteessakin on vielä tekemistä. Työttömyyden puolitus uhkaa siirtyä ensi vaalikauden puoliväliin.