Tarja Halosen ensimmäinen presidenttifoorumi uuden porvarihallituksen aikana onnistui herättämään huomiota. Siihen riitti muutama vanhakantainen kommentti median roolista.
Kaikki tuntuu kovin tutulta. Presidentti esittää kriittishenkisen kommentin tiedotusvälineistä ja räjäyttää pankin. Muutamassa silmänräpäyksessä maa kohisee asiasta, kun moitittu media vie sanomaa kuuliaisesti eteenpäin.
Halonen liitti tiistaina itsensä ketjuun, johon on kaiverrettu ennestään muun muassa kahden presidentin ja kahden pääministerin nimet. Kalevi Sorsa puhui infokratiasta, Mauno Koivisto sopuleista, Harri Holkeri kiukutteli kahvinjuontirauhansa rikkomisesta ja Martti Ahtisaari kaipasi lukija-asiamiehiä sanomalehtiä vahtimaan.
Tammikuussa sovitun kolmannen presidenttifoorumin teema oli ulkopolitiikka, mutta Halosen kommentit mediasta - kansanedustaja Erkki Tuomiojan höystämänä - lähtivät elämään omaa elämäänsä. Hämmennystä lisäsi se, että presidentti ilmaisi itseään koukeroisesti. Hänen logiikkaansa oli vaikea seurata korvakuulolta.
Halonen toivoi jonkun tekevän vertailevan tutkimuksen siitä, miten suomalaiset ja eurooppalaiset tiedotusvälineet ovat suhtautuneet Viron pronssipatsaskiistaan ja Irakiin. "Kyse ei ole vain peilistä ja todellisuudesta, vaan myös niistä, jotka ovat näitä peilejä pitelemässä", hän totesi.
Peilin pitäjät viittaavat suomalaisiin journalisteihin. Presidentti epäili heillä olevan "persoonallisia piirteitä" kansainvälisissä kysymyksissä. Kun hän mainitsi samalla tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan Suomen lehdistö on maailman vapain, ajatteleekö hän, että media käyttää vapauksiaan väärin? Presidentti ilmeisesti olettaa, että vertailu osoittaisi suomalaisen median toimivan holtittomasti.
Halonen teki itse painokkaasti selväksi sen, että hänen, pääministeri Matti Vanhasen ja uuden ulkoministerin Ilkka Kanervan yhteistyö sujuu hyvin, vaikka sitä on epäilty tiedotusvälineissä. Etenkin hallitusohjelman uudet muotoilut Suomen Nato-suhteista sekä Kanervan tapa puhua asioista ilman diplomaattisia koukeroita ovat antaneet medialle aihetta täsmentäviin mutta presidenttiä hämmentäneisiin kysymyksiin.
Halosen kritiikin takia ei kenenkään kannata polttaa päreitään, vaikka siinä voikin nähdä vanhakantaisia ajatuskulkuja sekä ohjailun halua. Terve kriittisyys kuuluu asiaan toimivassa demokratiassa. Presidentillä on oikeus pöllyttää mediaa siinä, missä media saa ruotia hänen tekemisiään.
Halosen toivoma tutkimus kannattaa tehdä, jos siitä on hyötyä, mutta ilman sitäkin tiedetään, että Suomen ja Euroopan lehdistö suhtautuvat Viroon ja Venäjään eri tavoin. Viro ja Venäjä ovat lähinaapureita, joita seurataan hyvin tarkkaan Suomessa. Muun Euroopan median kiinnostusta Viroon laimentaa etäisyys ja maan pienuus.
Kiinnostavampi vertailukohta löytyisi Venäjän tiedotusvälineiden suhtautumisesta Viroon patsaskiistan yhteydessä, mutta totuus voisi nostaa presidentin ja monen muunkin hiukset pystyyn. Keskiviikkona herätti huomiota, että Vanhanen katsoi lehdistön hoitaneen vain tehtäviään selvittäessään ulkopoliittisen johdon ajatuksia.
Erkki Tuomiojan puheissa kaikui peittelemätön vanhakantaisuus, kun hän totesi, ettei rehellinen keskustelu ulkopolitiikasta ole aina helppoa, jos media on lähettyvillä. Kommentti tuo mieleen vanhan määritelmän: diplomaatti on henkilö, joka lähetetään ulkomaille valehtelemaan maansa hyväksi. Tuomiojallakin taitaa olla kaksi totuutta.