Keskustan ja kokoomuksen yhteistyö on yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin punamultakin. Se edellyttää kuitenkin puolueilta uudenlaista yhteistyöasennetta.
Porvaripuolueet, keskusta ja kokoomus, ovat käynnistäneet vaalikampanjansa. Kokoomuksen vaaliohjelma on suorastaan inhorealistinen. Jopa veronkevennykset on mitoitettu vaatimattomiksi. Sen sijaan keskusta on aivan toisilla linjoilla. Se lupaa paljon hyvää, mutta ei juuri yksilöi, miten tavoitteet saavutetaan tai kerro, mitä lupaukset maksavat.
Kummankaan puolueen kampanja-avauksissa ei juurikaan puututtu porvaripuolueiden yhteistyöhön, saati että olisi ääneen puhuttu porvarihallituksesta. Kokoomuksessa vaihtoehtoa on silloin tällöin väläytelty, mutta keskustassa asiasta ei juuri ole puhuttu.
Näkyvä poikkeus on lappilainen ministeri Jari Vilén. Kalevan haastattelussa maanantaina hän piti porvariyhteistyön edellytyksiä aiempaa parempina, koska puolueiden johtohenkilöiden välillä ei ole enää samankaltaisia kaunoja tai rasitteita kuin ennen. Vilén pitää Ville Itälää ja Anneli Jäätteenmäkeä uuden sukupolven poliitikkoina. Samalla ministeri kiittelee keskustan pyrkineen uudistamaan toimintatapojaan.
Vilénin lausuntoa tuskin voidaan pitää muuna kuin jonkinlaisena koepallona, vaikka hän itse ajattelee juuri niin kuin hän sanoi. Esimerkiksi Ville Itälä antoi illalla radiohaastattelussa vain hyvin yleisellä tasolla tukea Vilénin ajatukselle sanomalla, että keskustan esiin tuomat asiat ovat yhteistyön kannalta ratkaisevia. Monet kokoomuskonkarit muistavat yhä, kuinka keskusta nöyryytti kokoomusta Esko Ahon porvarihallituksessa. Politiikassa haavat eivät kuitenkaan koskaan ole niin syvät, etteikö valta niitä parantaisi.
Keskustan kannalta paljon hankalampi asia on arvostelu, jota kokoomus on esittänyt sen vaaliohjelmaa kohtaan. Kokoomuksessa toivottiin, että keskustakin kertoisi, mitä sen lupaukset veronmaksajille maksavat ja miten ne rahoitettaisiin. Samaa kokoomus odottaa myös SDP:ltä.
Keskustan "valoisampi vaihtoehto" eli kymmenen vaalitavoitetta perustuu Hämeenlinnan puoluekokouksen päätöksiin. Ehkä juuri tämän vuoksi se on vanhakantainen luettelo hyvistä asioista ja pyrkimyksistä. Keskusta haluaa taata tasa-arvon palkkoihin, muuttaa aluekehityksen suuntaa, kohdella kansalaisia yhdenvertaisesti, torjua työttömyyden todellisilla toimilla, jakaa kasvun hedelmät kaikille, suosia yrittäjyyttä, turvata peruspalvelut kaikille, tarjota perheille todellista tukea, taata ihmisten turvallisuus sekä pitää yllä itsenäistä ja uskottavaa puolustusta.
Tavoitteet voi allekirjoittaa yleisellä tasolla, mutta ongelma on juuri siinä, ettei hintalappua tavoitteille ei ole laskettu. Nykyaikana se ei ole fiksua. On reilumpaa kertoa avoimesti, mitä vaatimusten toteutus maksaisi. On myös harhaanjohtavaa uskotella, että politiikalla voitaisiin ratkaista kaikki ongelmat, esimerkiksi naisten ja miesten palkkaerot.
Keskusta perustaa kampanjansa hyvin pitkälle puheenjohtajansa varaan. Jäätteenmäki puuttui kampanja-avauksessaan tärkeään asiaan eli politiikan käytöstapoihin. Puheenjohtajan mukaan keskusta ei lähde loanheittoon ja kehotti tutustumaan puolueen vaalikirjaan.
Ei olisi kannattanut kehottaa. Vaalikirjassa roiskaistaan lokaa hallituspuolueiden, hallituksen ja pääministeri Paavo Lipposen silmille. Loanheitolle vetää vertoja vain keskustan työreformin vastainen SAK:n kampanja viime vaalien alla. Joko Jäätteenmäki ei muistanut kirjan sisältöä ja tyylilajia tai sitten hän sortui hurskasteluun.