STTK:laisen Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Ilkka Joenpalo on Helsingin Sanomien haastattelussa esittänyt SAK:n ja STTK:n yhdistämistä. Mukaan hän huolisi myös Akavan pienipalkkaiset, joista "Akava ei ole koskaan välittänyt muuta kuin juhlapuheissa".
Esityksen vastaanotto oli odotettu. STTK:ta fuusio ei innosta, SAK on kiinnostunut. Akavassa Joenpalon "herjaa" kohtalaisen törkeänä. Sen sijaan siellä uskotaan, että jos keskusjärjestöjä ryhdyttäisiin yhdistämään, työntekijöiden keskusjärjestö syntyisi SAK:n ympärille. Akavaan koottaisiin koulutetut palkansaajat. Jos ajatus toteutuisi, STTK pilkkoutuisi osiin.
SAK:n ja STTK:n liittojen välillä ei enää juuri ole eroja, joten yhdistyminen voisi olla perusteltua. Samalla säästettäisiin, kun jäsenmaksutuloilla pidettäisiin yllä vain yhtä keskusjärjestöä. Juuri samaistumista SAK:hon STTK vierastaa. Se ei halua profiloitua pelkästään työntekijöiden keskusjärjestöksi. Akavan tilanne onkin paljon selkeämpi. Sen jäsenet ovat korkeasti koulutettuja, joiden edut eivät käy yksiin SAK:n ja STTK:n tavoitteiden kanssa. Tulopolitiikka ei aina ole ollut akavalaisille eduksi. Siitä SAK ja STTK ovat pitäneet huolen.
Joenpalon esityksen taustalla on raakaa järjestöpolitiikkaa. Akava on näet ainoa palkansaajajärjestö, jonka jäsenmäärä on kasvussa. SAK ja STTK kärsivät jäsenkadosta. Niinpä verkkoja on jo pitemmän aikaa laskettu Akavan apajille. Nyt sitten viritellään kunnon järjestösotaa.
Jos Joenpalon ajatuksia tiukasti tulkitsee, hän haluaisi hävittää koko Akavan. Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät, kirjastoväki, lastentarhanopettajat ja jopa opettajat sopisivat paremmin SAK:hon kuin Akavaan. Joenpalo sanoo, etteivät korkeasti koulutetut ja palkatut edes tarvitse ammattiliittoja. Ilmeisesti heille riittäisi pelkkä työttömyyskassa. Monet myös STTK:n liittojen jäsenet ovat sen jo oivaltaneet.
Työmarkkinakenttä niin työntekijä- kuin työnantajapuolellakin kaipaa muutosta. Kovin nopeita tuloksia on kuitenkin turha toivoa, vaikka työmarkkinoilla on käynnissä sisäinen rakennemuutos. Kun teollisuuden työpaikat vähenevät, palvelualojen merkitys työllistäjinä kasvaa. PT:täkään ei enää katsella nenänvartta pitkin. Keskusjärjestöremonttia todennäköisempiä ovat ay-liittojen fuusiot ja työnantajien yhteiset tavoitteet.
Joenpalo puhuu modernin keskusjärjestön perustamisesta. Ajatukset ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin moderneja. Tärkeintä ovat saavutetut edut, eivät työpaikat. Ettei sittenkin olisi kysymys SAK:n puheenjohtajakilvan aikaisesta lähtölaukauksesta?
paakirjoitus@kaleva.fi